perjantai 14. heinäkuuta 2017

EU ja Suomen metsävarat

Oikea Media välitti tiedon siitä, että puolalaiset eroavat Euroopan Unionista mieluummin kuin ottavat maahansa turvapaikanhakijoita muslimimaista. Tämä osoittaa, että joillekin kansoille itsemääräämisoikeudella on suurempi arvo kuin taloutta ylläpitävällä vapaakaupalla.

Suomessa on puolestaan kohuttu viime aikoina europarlamentin ympäristövaliokunnan suomalaista talouselämää kurittavasta metsälinjauksesta, jonka mukaan maamme joutuisi maksamaan riihikuivaa rahaa metsien käytöstä, mikäli se on suurempaa kuin metsäteollisuutemme vaikeina vuosina 2000-luvun alussa.

Päätös on täysin järjetön.

Ensinnäkin maamme metsät kasvavat vuosi vuodelta nopeammin, joten hiilinielua voidaan haluttaessa kasvattaa vaikka osa lisäkasvusta ohjattaisiin talouskäyttöön ja vain osa hiilinieluksi tai luonnon monimuotoisuutta turvaamaan. Tosin nämä jälkimmäisetkin tavoitteet ovat pitkällä aikavälillä keskenään ristiriidassa, sillä monimuotoinen ikimetsä on hiilinielun sijasta hiilineutraali tai jopa hiilen nettolähde.

Toiseksi metsiemme käyttöaste on merkittävästi alhaisempi kuin esimerkiksi Ruotsissa - yli neljännes metsistämme jää nykyisin joka tapauksessa kaupallisen käytön ulkopuolelle sitomaan ilmakehän hiilidioksidia toisin kuin naapurissa, missä käytännössä koko kasvu hyödynnetään.

Lisäksi puhuttaessa EU:n päätöksestä olisi huomioitava se, että ruotsalainen metsäteollisuus kävi täysillä silloin, kun euron korkea arvo suhteessa kruunuun painoi suomalaista kilpailijaa alas. On siis suorastaan mustalla tavalla tragikoomista, että ympäristövaliokunnan suosima vertailuajankohta on Suomelle epäedullinen nimenomaisesti EU:n takia.

Tämän aamun Helsingin Sanomien anonyymi kollega kirjoitti siitä, ettei ympäristövaliokunnan päätös ole vielä EU:n päätös, vaan maallamme on edessä tiivis metsävaikuttamisen aika. Minun nähdäkseni Suomella on tässä tilanteessa kaksi mahdollisuutta, joista ensimmäinen ja toivottavampi on saada aikaiseksi maamme kannalta kohtuullinen metsäpäätös ja toinen - mikäli päätös on ympäristövaliokunnan tahdon mukainen - on seurata puolalaisten esimerkkiä ja jättää päätös huomiotta vaikka EU:sta erottamisen uhalla.

Kyse ei ole pelkästään eikä edes ensisijaisesti taloudellisista arvoista, vaan unionimaiden keskinäisestä tasa-arvoisuudesta ja reilusta pelistä. Ainakaan minä en halua olla osallisena valtioliitossa, jossa päätökset eivät kohtele jäsenmaita tasapuolisesti, eivät perustu tosiasioihin eivätkä huomioi kunkin jäsenvaltion ja niiden kansalaisten tahtoa - sellaistahan on aiemmin hyvällä syyllä tavattu kutsua kansojen vankilaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nöyristelyn aika on ohi
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Kansalaiset haluavat ensisijaisesti metsien monimuotoisuutta - entä sitten?

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!