maanantai 21. toukokuuta 2012

Armokuolema ja kansanvalta

Suomalaisista ylivoimaisesti suurin osa eli 77% olisi valmis hyväksymään eutanasian eli armokuoleman. Tästä huolimatta eduskuntapuolueista ainoastaan vihreät ovat asettuneet selvästi tukemaan ihmisen oikeutta päättää elämänsä lopettamisesta lääkärin avustuksella.

Suomalaisten selvää enemmistöä ovat puolestaan asettuneet näkyvästi vastustamaan kristillisdemokraattien puheenjohtaja ja ministeri Päivi Räsänen sekä perussuomalaisten katolisesta uskosta kantansa ammentava puheenjohtaja Timo Soini. Muiden puolueiden kanta on enemmän tai vähemmän epäselvä, mutta varmasti jokaista puoluetta, ehkä kristillisä lukuun ottamatta, halkoo rajalinja tämän kysymyksen osalta.

Itse kannatan oikeutta eutanasiaan. Tämän kantani saattoi vakaaksi viimeistään se, kun takavuosina jouduin seuraamaan lähiomaiseni kärsimystä ennen tämän kuolemaa. Ajattelin etten ikinä haluaisi olla vastaavassa tilanteessa, vaan tuskaisesta elämästä ilman toivoa elävän ihmisen täytyy inhimillisessä maailmassa saada halutessaan kivuton loppu kärsimyksilleen.

Sekä Räsäsen että Soinin perustelut eutanasian vastustamiseksi ovat oman näkemykseni mukaan kestämättömät. En aio tässä puuttua perusteluihin, koska niitä on jo ruodittu muiden toimesta (esimerkiksi täällä). Sen sijaan totean, että ihmisen mahdollisuus eutanasiaan saattaa tuottaa ylipääsemättömän eettisen ongelman sille, joka on pyhittänyt eämänsä sairaiden auttamiseen. Siis eutanasiapyynnön saavalle lääkärille.

Tässä ja muissa käytännön asioissa kaivataankin avointa keskustelua pelisäännöistä ja ja käytännöistä. Tähän suuntaan näyttäisi ajattelevan myös arkkiatri Risto Pelkonen, joka avasi aiheesta metakeskustelun. Se ei kuitenkaan riitä, vaan metakeskustelusta olisi mitä pikimmin edettävä asiakysymysten ratkaisemiseen.

Onko lääkärillä oikeus kieltäytyä toimenpiteestä vedoten omantunnon syihin? Miten voidaan varmistua siitä, että eutanasiapäätös on varmasti potilaan oma? Miten vakavasti sairaan ihmisen pyyntö toteutetaan, eli minkälaisessa tilanteessa olevan ihmisen päätöstä ei pyynnöstä huolimatta toteuteta? Miten voidaan ratkoa omaisten mahdollisest ristiriitaiset näkemykset ja heidän aiheuttamansa paineet terveydenhuoltojärjestelmälle tai eutanasiaa toivoneelle itselleen?

Oikeita vastauksia edelle kirjaamiini ja moniin muihin kysymyksiin ei varmasti ole, mutta sen sijaan yhteinen konsensus on varmasti löydettävissä jos vain aiheesta uskalletaan käydä avoin ja julkinen keskustelu. Ja se on niin ammattilääkäreiden, poliitikkojen, juristien kuin tavallisten kansalaistenkin oikeus ja velvollisuus.

Kun periaatteista ja käytänteistä aikanaan päästään yhteiseen konsensukseen, mikä se sitten onkaan, on poliittisen järjestelmän aika ottaa jälleen aloite käsiinsä ja tehdä demokratian pelisääntöjen mukaisesti kansan enemmistön tahdon mukainen päätös. Ja hyväksyä ihmiselle oikeus päättää oman elämänsä loppumisesta. Kaikki muu olisi kansan ja demokraattisten periaatteiden halventamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suora demokratia - suorat kansanäänestykset
Kuoleman kosketus
Kenen tauti hoidetaan?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Kreikka ja suomalaisen politiikan rehellisyys

Olen useita kertoja kirjoitellut (ensimmäisen kerran täällä) Kreikan ja yleensäkin Etelä-Euroopan tilanteesta. Näin siksi, että olen jo pitkään katsonut noihin maihin suunnatut tukirahat turhaksi riskinotoksi lähinnä siksi, ettei maiden oma väestö ole ollut valmis tarvittaviin toimiin talouksiensa pelastamiseksi eurojärjestelmän puitteissa.

Asian vakavuus alkaa hiljalleen tulla esiin myös suomalaisten poliitikkojen puheista. Tosiasioiden tunnustamisen taustalla lienevät Kreikan vaalit, joiden tuloksen perusteella maalle
 ei näillä näkymin saada aikaaan uutta hallitusta, vaan tuikitärkeät talouden tervehdyttämistoimet siirtyvät asiallisesti uusintavaalien jälkeiseen aikaan. 

Eikä silloinkaan ole mitään takuita siitä, että niiden tulos mahdollistaisi uuden hallituksen kokoamisen ja toimeen tarttumisen. Nämä ikävät tapahtumat osoittavat siis karulla tavalla oikeiksi niin minun kuin muidenkin (esimerkiksi tällaiset) pessimistiset kirjoitukset.

Yksi merkittävimmistä suomalaisten poliitikkojen viime päivien kannanotoista oli kokoomuksen puheenjohtajan ja maan pääministerin Jyrki Kataisen puheenvuoro, jossa hän totesi että kaikki Kreikkaan lainattu raha on riskirahaa. Suomen pääministeri siis myönsi ensimmäisen kerran koko riskin suuruuden. 

Vielä vakavammaksi vetää Kataisen näkemys siitä, että Kreikassa voi puhjeta levottomuuksia, jotka saattavat levitä koko Etelä-Eurooppaan. Vielä muutama päivä sitten hän elätteli unelmia ihmeestä todeten että "Kreikka saa hallituksen, pieniä positiivisia merkkejä siitä on, ja he sitoutuvat tähän talouden kuntoonsaattamispakettiin".

Merkittävänä pidän myös kokoomuksen Petri Sarvamaan näkemystä siitä, että Kreikan "hintalappu tulee koko ajan kasvamaan enemmän ja suuremmaksi". Siis saman asian, jonka itse aikanaan totesin näin: "tässä tilanteessa Kreikalle.....pitäisi suoda oikeus jättää velkansa....maksamatta...ja tukea tappioille jääviä pankkeja.... Edellä kuvaamallani tavalla Euroopan taloudelle tulevat kokonaisvahingot jäisivät selvästi pienemmiksi kuin millään muulla esillä olleella tavalla toimien."  

Ehkä mielenkiintoisinta minusta on kuitenkin se, että lopulta saatiin julkisuuteen myös perustelu sille, miksi ns. Suomen vakuudet olivat kooltaan vain 40% luoton määrästä. Taustalla oli Standard & Poorsín käsitys siitä, että yleensä tällaisissa tapauksissa 60% rahoista saadaan perityksi. Toisin sanoen pelkkään valtiovarainministeriön omaksumaan toisen käden valistuneeseen arvaukseen. 

Asian tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että kuten arvoisa lukijani muistaa, vakuuksien mitoitusta ei aikanaan perusteltu näin, vaan meille kertoiltiin omituisia tarinoita vakuutena toimivien talletusten arvonnoususta tulevien vuosikymmenien saatossa; unohtaen mm. inflaation vaikutus, joka käytännössä joka tapauksessa syö leijonan osan mahdollisesta korkovoitosta. 

Parempi kuitenkin, että totuus vakuuksien taustalla olevasta toiveajattelusta tuli esiin myöhään kuin ei milloinkaan ja osoitti jälleen kerran Suomen nykyisen hallituksen epärehellisyyden ja kansaa halveksuvan asenteen. Koska asialla on suomalaiseen politiikantekoon liittyvä yhteys, soisin myös jonkun "Professorin ajatuksia" -blogia merkittävämmän median hoksaavan tämän ja kirjoittavan aiheesta korkealaatuista tutkivaa journalismia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

lauantai 12. toukokuuta 2012

Hyvä veli iski jälleen!

Sattuipa silmiini käsittämätön uutinen. Demarien pitkän linjan poliitikko, Kimmo Kiljunen, on aiottu palkata korkeimmalla mahdollisella ansiotasolla ulkoministeriön neuvonantajaksi. Siis ilman, että palkattavalla olisi pätevyyttä aiottuun asiantuntijatehtävään ja ilmeisesti myös ohi pätevyydeltään huomattavasti itseään parempien henkilöiden.

Esillä olevan pyrkimyksen poliittiseen nimitykseen tekevät vielä arveluttavammaksi valtion säästötoimet, joiden seurauksena kaikista valtion toiminnoista on supistettu rankalla kädellä. Jopa niin, ettei edes ilmiselviin suuren mittaluokan ympäristö- ja muihin ongelmiin pystytä puuttumaan tehokkaasti, kuten esimerkiksi Kainuun kaivostilanne juuri osoitti.

Tämä nimitysuutinen jos joku osoittaa poliittisen järjestelmämme mädännäisyyden, jota vaalirahaskandaali tai edes Iso Jytky ei ole kyennyt muuttamaan. Ei voi olla muuta kuin hämmästynyt siitä paksupäisyydestä, jota tämä hyvä veli -järjestelmän ilmaisu osoittaa. Ja siitä limanuljaskaisuudesta, jota entinen parlamentaarikko Kiljunen osoittaa olemalla valmis hyväksymään nimityksensä. Tämä on halveksuttavaa.

On myös mahdoton uskoa, ettei ulkoministeri Erkki Tuomiojalla olisi tietoinen ministeriönsä tapahtumista. Päin vastoin, hän on mitä todennäköisimmin taustalla tässä puoluetoverin pelastamisyrityksessä.

Tätä taustaa vasten asettuu mielnenkiintoiseen valoon hänen vappupuheessa esittämänsä vaatimus, jonka mukaan "meidän on toimittava johdonmukaisesti arvojemme puolustamiseksi". Koska ei ole epäilystä Tuomiojan rehellisyydestä, on vain uskottava hänen näin tuoneen omat arvonsa kaikkien ihasteltavaksi. Äänestäjä sitten aikanaan tehköön johtopäätöksensä niiden perusteella!

Lopuksi tunnustus: en ole koskaan ollut mikään AY-liikkeen fanittaja, mutta juuri tässä tapauksessa kaikki kiitokseni järjestöille, jotka uskalsivat nostaa tämän törkytempun kaikkien kansalaisten ihailtavaksi. Valtion varoilla on parempaakin käyttöä kuin entisen poliitikon elättäminen korkealla elintasolla. Kiitos!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako
Kultainen kädenpuristus

Seksinpuute vie banaanikärpäskoiraan juomaan

Banaanikärpäset alkoholisoituvat vähän niin kuin ihmisetkin. Niinpä viime aikoina on esille noussut kysymys siitä, mikä ajaa banaanikärpäs-Jepen juomaan. Tähän kiihottavaan kysymykseen on vastausta hakenut amerikkalainen tutkijaryhmä uudessa tutkimuksessaan.

Tutkijat tekivät kokeita pienessä tilassa, jossa baanaanikärpäskoiraan seuraksi annettiin neljän tunnin ajaksi joko neitseellisiä tai jo kaiken kokeneita naaraita. Banaanikärpäsnaaras on sikäli ihmisestä poikkeava, että tällaisissa koeolosuhteissa neitsyt antaa käytännössä aina, kun taas kokeneet naaraat vain nyrpistelevät ja lentävät pois. Koiras puolestaan ei ole kovin poikkeava ihmisestä, sillä jouduttuaan samaan tilaaan naaraan kanssa se ryhtyy varsin nopeasti vonkaaamaan.

Vonkaaminen tapahtuu Wikipedian mukaan siten, että ensin sulhaskandidaatti suoristaa itsensä ja värisyttää siipiään kosioäänen muodostamiseksi. Pian sen jälkeen se siirtyy matalana naaraan takaruumiin taakse ja alkaa kosketella naaraan genitaaleja jaloillaan ja imukärsällään. Lopulta sulhaskandidaatti käyristää takaruumistaan ja yrittää parittelua. Naaras voi torjua koiraan joko siirtymällä kauemmas tai työntämällä munanasettimensa ulos.

Seuraavassa vaiheessa seksiä saaneille ja ja sitä ilman jääneille banaanikärpäskoiraille tarjottiin vaihtoehtona alkoholipitoista tai alkoholia sisältämätöntä ravintoa. Tässä tilanteessa rukkaset saaneiden ryhmä sortui alkoholipitoiselle tarjottimelle merkittävästi pukille päässyttä ryhmää useammin. Toisin sanoen seksin puute sai banaanikärpäset juomaan.

Tutkimus ei päättynyt tähän, vaan tutkijat selvittivät vielä niitä mekanismeja, jotka banaanikärpäsen käyttäytymiseen johtivat. Blogin lukijat voivat halutessaan tutustua tähän puoleen suoraan alkuperäisestä julkaisusta, mutta tässä blogissa tyydyn hämmästelemään banaanikärpäsen alkoholikäyttäytymisesen kovin ihmimillisen tuntuisia vaikuttimia. Ehkäpä tämäkin omalta osaltaan kertoo siitä, miten samankaltaisia lopultakin kaikki eläimet ovat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?
Miksi nainen pettää miestään?
Hirvikärpänen



perjantai 11. toukokuuta 2012

Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa

Entinen demarinuori on kertonut julkisuuteen asian, jonka monet, elleivät suorastaan melkein kaikki, ovat tienneet/arvanneet jos ovat asiaa tulleet ajatelleeksi. Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärässä on nimittäin ilmaa. Asiantilan taustalla on jäsenmäärään sidottu yhteiskunnan tuki. Entinen nuori kutsui asiantilaa jopa petokseksi.

Vaikka tekisikin mieleni alkaa parjaamaan poliitikkojen olevan jo nuoresta pitäen epärehellisiä luikureita, en tällä kertaa tee sitä. Sen sijaan totean, että noin kymmenen vuotta sitten harrastuksensa lopettaneen lapseni "opinahjon" tukiyhdistys ei ole poistanut perhettämme jäsenrekisteristä, vaan saamme vuosittain jäsenmaksulaskun. Näin siitä huolimatta, ettemme ole sitä maksaneet kymmeneen vuoteen, ja olemme  pariinkin kertaan ilmoittaneet eroavamme järjestöstä. Olen koko ajan olettanut, että syynä on siinäkin tapauksessa ollut jäsenrekisteriin perustuvan yhteiskunnan maksaman tuen maksimointi.

En usko että demarien nuorisojärjestö ja lapseni harrastuksen tukiyhdistys olisivat ainoat tapaukset. Pikemminkin epäilen, että lähes jokaisen yhteiskunnan tukea saavan järjestön rekisteristä löytyy ilmaa. Siksi ehdotan, että yhteiskunnan kannattaisi puuttua asiaan ilmoittamalla suureen ääneen aloittavansa tämän tukiperusteen haravoiminen - toisin sanoen jäsenrekisterien ja erilaisten yhdistysten maksettujen jäsenmaksujen vertaaminen toisiinsa.

Käsittääkseni asia saataisiin järjestykseen pelkästään suurella julkisuudella ja lyhyellä toimenpiteellä: kyse ei sittenkään ole järjestäytyneestä rikollisuudesta, poliittisesta korrtuptiosta tai muusta yhteiskunnan kannalta vakavasta asiasta, vaan pelkästään huonosta "maan tavasta", josta on nyt tullut aika luopua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti
Kenen tauti hoidetaan?


torstai 10. toukokuuta 2012

Asiakas on aina oikeassa - vai onko?

Asiakas on aina oikeassa, joten yrityksen menestyksen tärkein menestystekijä on asiakkaan tyytyväisenä pitäminen. Vai onko?

Yksi toimimattoman markkinatalouden ikävimmistä ilmiöistä on sellaisen bisneksen tekeminen, joka johtaa kuluttajan saaman palvelun heikkenemiseen tai suorastaan hänen halveksuntaansa. Sellaisia ovat vuosien saatossa olleet monenlaiset liiketoimet, joista seuraavassa muutama esimerkki.

Yksi kuluttajaa halveksivan liiketoiminnan laji on tuotteen myynnin edistäminen tuottamalla lyhytikäisiä tuotteita. Sellaisesta tunnetuin esimerkki lienee kuuluisa lamppuprojekti, jossa hehkulampusta kehitettiin oikein työllä ja vaivalla aiempaa lyhytikäisempi, jotta kauppa kävisi paremmin. Tämän mahdollisti lampunvalmistajien kartelli.

Toinen laji on lähinnä vihreän ideologia perusteella vaihtaa heikosti toimiva tuote paremman tilalle. Pysyäksemme lamppumaailmassa, on tästä erinomainen esimerkki hehkulamppujen vaihtaminen hitaasti syttyviin  energiansäästölamppuihin.

Vaihdoksella sanotaan torjuttavan ilmastonmuutosta, mutta samalla on markkinoille tuotu selvästi kalliimpi valaistusvaihtoehto ja jopa uusi ongelmajätteen lähde. Samalla saatiin myös sähköyhtiöiden riskit kasvuun. Energiasäästölamppu on tavallisen kuluttajan mielestä niin paljon huonompi valaisin kuin hehkulamppu, että se saatiin ihmisten käyttöön ainoastaan lain pakottamana.

Kolmas kuluttajan halveksuntaa osoittava liiketoiminnan laji on aiemmin vapaiden palveluiden siirtäminen maksullisiksi. Tästä viimeksi esille noussut tapaus on jääkiekon MM-kilpailut, joiden seuraaminen esimerkiksi internetissä on kartellisopimuksen tyyppisesti kielletty ja itse ohjelma viety maksulliseksi. Vielä edellisissä MM-kilpailuissa kaiken näki TV-lupamaksun hinnalla.

En itse ole kiinnostunut jääkiekosta, enkä valittaisi tästä lainkaan, mikäli maksukanaville siirtyvän viihteen sijalle olisi saatu jollain tavoin kiinnostavaa ohjelmaa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan esimerkiksi vapaasti katsottavan MTV3:n (jonka maksukanavilla kilpailut näytetään) ohjelmisto on lähinnä halvalla tuotettua täyteohjelmaa. Tästä ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että yhtiön tavoitteena on katsojien rahastus heidän palvelemisensa sijaan.

Pahin kaikista kuluttajaa halveksivista liike-elämän lajeista on kuitenkin kuluttajien suoranainen huijaaminen. Esimerkiksi jonkin tuotteen myyminen siten, ettei kuluttaja edes tiedosta sellaista ostaneensa. Tästä paras kohtaamani esimerkki on ollut Zed plus, josta kirjoitin jo aiemmin.

Edelle kirjoittamani lista ei ole mitenkään täydellinen, vaan itse asiassa pelkkä jäävuoren palanen. Silti jo esittämistäni esimerkeistä käy ilmeiseksi, että kaikissa tapauksissa yhteisenä nimittäjänä on puhdas ahneus, joka on saanut täyttymyksensä voimakkaalla vapaan kilpailun rajoittamisella. Ja on toteutettu joko kartellin tai lainsäädännön avulla. En ole mikään yltiöliberaali, mutta ei tämä rajoitettu eli toimimaton kilpailukaan vaikuttaisi olevan mikään kovin hyvään lopputulemaan johtava tie.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vantaa, kaavoitus ja maan ansiottoman arvonnousun uusjako
Kultainen kädenpuristus
Zed plus

maanantai 7. toukokuuta 2012

Kreikan vaalit

Kreikan kansa on puhunut. Tarkemmin sanottuna se on ääripuolueita vasemmalta ja oikealta äänestämällä osoittanut, miten vaikeaa on kriisien ratkominen demokratian keinoin.

Toisin sanoen Kreikan kansaa on jatkanut loogisesti sillä tiellä, joka on ollut kaikkien nähtävissä. Aika yksin näyttää, miten tämä vaikuttaa Kreikan talouteen ja sen tulevaisuuteen EU:ssa - mutta jo nyt on selvää, että jopa hallituksen muodostaminen voi osoittautua lähes mahdottomaksi.

Toisaalta nämä vaalit näyttävät tervehdyttävän kreikkalaista demokratiaa. Maata vuosikymmeniä hallinneet kaksi puoluetta putosivat kuolevaisten joukkoon ja niiden haastajaksi nousi uusia voimia.

Tämä tapahtumaketju muistuttaa sitä, mitä Suomessa tapahtui vuosi sitten ns. jytkyvaaleissa, eli pakottaa vanhat vallanpitäjät suhtautumaan vakavasti omiin äänestäjiinsä. Pitkällä tähtäimellä tämä tervehdyttää yhteiskuntaa enemmän kuin mikään muu.  

Mutta ensin Kreikan on saatava taloutensa kuntoon tavalla tai toisella. Joko EU:n ohjauksessa tai siitä irtautuen. Oma veikkaukseni on, että joko EU joutuu antamaan vielä runsaasti lisätukea, tai kreikkalaiset irtautuvat yksipuolisesti koko yhteisöstä - jättäen samalla loputkin velkansa maksamatta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikka irti EU:sta - heti!
Miksi?
Kreikkalaisilta odotetaan nyt työtä, työtä ja työtä

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!