sunnuntai 17. elokuuta 2014

Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja

Yleisurheilun EM-kilpailut päättyivät juuri äsken suomalaisten keihäsnäytökseen. Antti Ruuskanen otti odotetusti kultaa ja Tero Pitkämäki pronssia. Lassi Etelätalo täydensi neljännellä sijallaan. Kilpailua katsoessa minulle tuli elävästi mieleen Soulin olympialaiset, joissa Tapio Korjus voitti ja Seppo Räty täydensi menestystä keihäspronssillaan.

Olen sitä ikäluokkaa, että elin nuoruuteni 1970-luvulla. Niinpä muistan ajan, jolloin suomalaiset hallitsivat keihään lisäksi kestävyysjuoksua ja jopa pikajuoksussa pystyttiin haastamaan Euroopan ja jopa maailman kärki. Tiedättehän nimet Juha Väätäinen, Lasse Virén, Pekka Vasala, Tapio Kantanen, Markku Taskinen, Hannu Siitonen, Pentti Kahma, Reijo Ståhlberg, Pentti Kahma, Juha Tiainen, Riitta Salin, Mona-Liisa Pursiainen, Nina Holmén, Markku Kukkoaho, Antti kalliomäki, Antti Rajamäki ja niin edelleen.

Urheilu oli tuolloin koko kansan asia. Jääkiekossa jouduttiin kerta toisensa jälkeen pettymään ja sen kerran kun olisi päästy mitaleille, tuli dopingkäry. Hiihdossa Susi-Kalle Oikarainen aloitti vuosikymmenen ehkä kaikkien aikojen jännittävimmän viidenkympin kilpailun voitolla, mutta Juha Mieto jäi urallaan ilman henkilökohtaista arvokisakultaa, vaikka ratkaisikin ikimuistoisen viestin vuoden 1976 olympialaisissa. Naishiihtäjät Helena Takalon johdolla sen sijaan olivat pelkkää rautaa.

Yleisurheilijoista Lasse Virén oli koko kansan sankari ja näkyvyyttä riitti muillekin. Pekka Vasalasta jäi mieleen, että hän ei osallistunut 1972 olympialaisissa 800 metrille siitä huolimatta, että olisi ollut yksi voittajasuosikeista. Syyksi mies mainitsi sen, että halusi varmistaa näin voiton 1500 metrillä. Melkoinen itseluottamus siis - eikä syyttä, sillä kukistuihan loppukilpailussa kenialaisten omasta mielestä edelleen heidän kaikkien aikojen paras juoksijansa Kipchoge Keino.

Nämä tämänkertaisten EM-kisojen herättämät muistot viittaavat vahvasti siihen, että suomalainen yleisurheilu olisi selvässä nousussa. Kahden keihäsmitalin lisäksi saimme tukun pistesijoja ja - mikä tärkeintä - monet urheilijamme pystyivät ylittämään kaikki odotukset.

Erityisesti Oskari Mörön juoksut ja Sanna Kämäräisen heitot loivat odotuksia näiden nuorten urheilijoiden tulevaisuutta ajatellen. Hyviähän on joka lajissa paljon,  mutta voittajiksi selviävät vain ne, jotka tekevät tärkeimmällä paikalla ennätyksiään. Kuten Antti Ruuskanen tänään.

Seuraavaksi jäämme urheilurintamalla odottelemaan Suomi-Ruotsi maaottelua (tuota muinaisjäännettä) kahden viikon kuluttua. Toivottavasti suomalaiset pystyvät haastamaan ja voittamaan ruotsalaiset, vaikka tehtävä ei olekaan helppo, sillä myös ruotsalaiset menestyivät EM-kisoissa.

Oman mielenkiintonsa Ruotsi-ottelulle antaa se, että länsinaapureiden yleisurheilutaso on yhä enemmän maahanmuuttajien varassa, mikä saattaa johtaa kieltäytymisiin joukkueesta. Toivotaan kuitenkin ettei näin käy, vaan saamme Helsinkiin kahden viikon kuluttua myös kaikki ruotsalaiset  urheilutähdet.

Sitä odotellessa saanemme useamman kerran seurata Ruuskasen sinkoamaa jättiläiskaarta, jonka sveitsiläisten kamera tavoitti ikimuistoisella tavalla! Kiitos siitä sekä sveitsiläisille että etenkin Pielaveden rennolle jässikälle! Ja onnea, sikäli kuin mies tämän sattuisi lukemaan!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkiekko, doping ja jalkapallon erinomainen dopingkasvatus
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Karjalaiselle kultaa - mutta onko kaikki nyt hyvin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!