perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kuinka tasa-arvo näkyy lehdistössä

Uskonnollinen fanatismi on Yleisradion mukaan saanut pienen kolauksen. Israelissa oikeus päätti, ettei maan lentoyhtiöllä, El-Alilla, ole oikeutta pyytää naista siirtymään pois, mikäli viereen sattuu ortodoksijuutalainen mies. 

Suomalaisena sitä on tottunut ajattelemaan, että mikäli istumapaikka ei miellytä jotakuta, voi tämä siirtyä pois paikaltaan. Näin ei kuitenkaan ole kaikesta päätelleen ollut Israelissa, vaan fanatismin edessä on maattu rähmällään. 

Sinänsä on mielenkiintoista, ettei vastaavaa uutista voisi edes kuvitella Saudi-Arabiasta. Siellä on selvää, ettei naisilla ole täysiä ihmisoikeuksia, eikä muu maailma lotkauta korvaansakaan heidän puolestaan.

Suomessa tulevalla viikolla ovat esillä jälleen seksuaaliset vähemmistöt, jotka puuhaavat pride-kulkuettaan. Se sopii minulle mainiosti, vaikka en näekään syytä siihen osallistumiselle sen enempää kuin vappumarsseille, lestadiolaisten suviseuroihin tai kannattamani puolueen vaalikampanjaankaan.

Siksi nostin aamulla kulmakarvojani myös uutisesta, jonka mukaan Juha Sipilä (kepu), Petteri Orpo (kok) tai Sampo Terho (st) eivät osallistu pride-marssille. Kulmakarvojani ei liikuttanut heidän minulle tuntematon asenteensa seksuaalivähemmistöihin, vaan se, että Helsingin Sanomat näki tarpeelliseksi uutisoida asiasta. 

Seksuaalivähemmistöjen kannalta poliitikkojen marssihalukkuutta tärkeämpää lienee mainittujen ministereiden ajama politiikka, johon pride-kulkueenkin järjestäjät tai vaikka Helsingin Sanomat voi tarvittaessa vaikuttaa erilaisin argumentein. Tässä suhteessa minusta on ollut mielenkiintoista (ja harmillista), että viime aikoina ainakin lehdistö on pyrkinyt lisäämään maassamme seksuaalivähemmistöihin ja naisten tasa-arvoon kielteisesti suhtautuvan väestön määrää. 

Siksi HS:n kiihkoilu pride-marssin osalta on nähtävä älyllisesti epärehelliseksi. Lehden jutussa haastatellun hesetan toiminnanjohtaja Aaro Horsmaa lainatakseni: jos "todella seisoo sateenkaariyhteisön takana, ei riitä, että on kulkueessa, vaan sen pitäisi näkyä kaikessa, mitä viranomaiset, kunnat ja poliitikot tekevät". Sama koskee lehdistöä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

torstai 22. kesäkuuta 2017

Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta

Helsingin Sanomat julkaisi mielipidetiedustelun, joka oli erityisen kiinnostava nyt, kun perussuomalaiset hajosi kahteen eri leiriin. Kyselyn mukaan puolueen kannatus olisi hajoamisen jälkeen pudonnut 6,1 prosenttiin, kun taas vasta perustetun Sinisen tulevaisuuden kannatuksen taso olisi 3,9 prosenttia. Yhteensä Perussuomalaisten perillisten kannatus olisi siten tasan 10 prosenttia.

Mielenkiintoista kyllä, myös Yleisradio julkaisi uuden puolueiden kannattusmittauksen. Sen mukaan perussuomalaisten kannatus olisi peräti 9,7 prosenttia, kun Sininen tulevaisuus jäisi vain 2,3 prosenttiin. Toisin sanoen Halla-ahon Perussuomalaiset olisivat Ylen kyselyn mukaan suositumpia kuin Soinin puolue sen viimeisinä hetkinä huolimatta soinilaisten lähdöstä omille teilleen.

Nyt julkaistut kannatuslukemat kertovat ennen kaikkea sen, että Jussi Halla-ahon puheenjohtajavalinta vastasi Perussuomalaisten kannattajakunnan tahtoa, eikä kyseessä ollut mikään vähemmistön vallankaappaus kuten Venäjällä ns. lokakuun vallankumouksessa marraskuussa 1917. Se tarjoaa uudelle puheenjohtajalle hyvät lähtökohdat tulevaisuutta varten.

* * *

Muilta osin HS:n gallupin mielenkiinto oli aika vähäinen. Ehkä mielenkiintoisinta oli äärivasemmiston edelleen jatkunut kannatuksen nousu: nyt Vasemmistoliittoa ja Vihreitä kannattaisi HS:n mukaan yhteensä jo 23,5 prosenttia ja Ylen mukaan 23,1 prosenttia. Kun tähän lisätään SDP:n noussut kannatus olisi koko vasemmiston suosio molempien gallupien mukaan nyt reilusti yli 40 prosentin tasolla.

Päähallituspuolueista Kokoomuksen kannatus näyttäisi olevan noususuunnassa ja Keskustan suosio olisi syöksynyt todella alas: sen kannatus olisi nyt vain 16,8-17,0  prosenttia, eikä suosion laskulle näy loppua. Tämä tarkoittanee epäilemättä sitä, että pääministeri Sipilän asema puolueensa johdossa käy yhä heikommaksi.

Jos mietitään valtapolitiikkaa, niin nyt nähtyjen kyselyiden perusteella tuleva hallitus rakennettaisiin teknisesti helpoiten Kokoomuksen ja vähintään kahden vasemmistopuolueen (SDP + Vihreät?) varaan. Sellainen tarkoittaisi uutta neljän vuoden päättämättömyyden tilaa, joten hallitusneuvotteluissa mietittäisiin varmasti myös muita vaihtoehtoja.

Kannatuksensa menettänyttä Keskustaa voisi kuitenkin olla vaikea houkutella hallitukseen, eikä Kokoomus ainakaan Petteri Orpon johdolla halua jakaa valtaa perussuomalaisten kanssa. Maamme tulevaisuus näyttää siten juuri nyt aika vaikealta.

Varmaa on kuitenkin se, että edelleenkin noin 90% suomalaista tukee puoluevalinnoillaan sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jota he erikseen kysymällä eivät kannata. Se osoittaa, ettei kyse ole suomalaisten enemmistölle kovinkaan merkittävästä asiasta, joten myös Suomessa on monien muiden EU-maiden tavoin odotettavissa nykyisen politiikan loogisia seurannaisilmiöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi
Perussuomalaiset ulos, mutta kuka astuu sisään ja mitä siitä seuraa?
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia

Tämän aamun uutisessa kerrottiin, että Brysselissä on ammuttu räjähdevyötä kantanut mies, jonka epäillään räjäyttäneen kaupungin keskusrautatieasemalla pommin ja ylistäneen sitä ennen arabiaksi Jumalan suuruutta. Räjähdyksessä ei ilmeisesti kuollut muita.

Maanantainen Pariisi puolestaan koki autoiluhyökkäyksen, jonka rynnäkkökivääriä mukanaan kuljettanut tekijä kuoli, mutta jätti jälkeensä kirjeen, jossa vannoi uskollisuutta ISIS-järjestölle. Tämäkään neitsyiden pariin pyrkinyt Adam Djaziri, 31, ei onnistunut tappamaan muita ihmisiä.

Mielenkiintoisena nyanssina uutisoitiin myös, että Pariisin iskun tekijä oli ollut poliisin terroristitarkkailulistalla, mutta siitä huolimatta hänellä oli aseenkantolupa ja yhdeksän laillista asetta, muun muassa rynnäkkökivääri. Hän oli saanut luvat liittymällä ampumaseuraan. Mielestäni aikamoista sinisilmäisyyttä ranskalaisilta.

* * *

Saimme Suomeen äskettäin uuden puolueen: se on nimeltään Sininen Tulevaisuus. Puolue syntyi hallitusvastuuseen ja pelasti Suomen hallituskriisiltä mitä ilmeisimmin myöntymällä moniin hallituskumppaneidensa linjauksiin.

Yksi mielenkiintoisimmista seikoista on Perussuomalaisista irronneen uuden puolueen maahanmuuttopolitiikka. Siitä saimme esimakua eilen, kun Petteri Orpo (kok) ehdotti maamme pakolaiskiintiön nostamista, koska spontaanien tulijoiden määrä on pudonnut (tämän vuoden tammi-toukokuussa turvapaikkaa on hakenut 4756 henkilöä).

Simon Elo (st) kuitenkin linjasi, että "pakolaiskiintiö ei nouse ja turvapaikanhakijoiden EU-siirrot perustuvat vapaaehtoisuuteen". Puheet eivät siis ole ranskalaisen sinisilmäisiä vaan pikemminkin nuivia.

Jatkossa on kuitenkin vielä seurattava kuinka Suomen pakolaiskiintiölle käy Sipilän hallituksen lopputaipaleella, ennen kuin voimme tehdä lopullisia päätelmiä Sinisen Tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikan käytännön linjasta. Toivottavasti Elon nuivat puheet pitävät myös hallituskumppaneiden linjausten paineessa.

Kokoomuksen osalta maahanmuuttopolitiikan linjaukset ovat selvät. Petteri Orpon mukaan hänen ehdottamansa kiintiöpakolaisten määrä (1050 henkeä) ei ole päätä huimaava, mutta hänestä kiintiön nostaminen olisi ele ja ihmisyyden puolesta tehty teko, jolla toimittaisiin oikeaan suuntaan. Hän myös kiisti, että ehdotus olisi mikään testi uudelle hallituskumppanille.

Orpon mukaan ehdotus pakolaiskiintiön nostamisesta "on Kokoomuksen mielipide". Se on selvää puhetta, jonka soisi leviävän myös äänestäjien tietoisuuteen. Etenkin silloin, kun Brysselissä pommit räjähtelevät, Pariisissa autot törmäilevät ja Helsingissä siirrellään betoniporsaita.

Kuten kahdessa edellisessä kirjoituksessani (tässä ja tässä) olen todennut, tällaiset tapahtumat eivät ole vahinkoja, vaan harjoitetun maahanmuuttopolitiikan loogisia seurauksia. Siis sellaisen politiikan, jonka Petteri Orpo painotti olevan "Kokoomuksen mielipide".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitos siitä, ettei Suomi ole enää lintukoto
Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita
Minkälaiseen yhteiskuntaan Petteri Orpo meitä johtaa?

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kiitos siitä, ettei Suomi ole enää lintukoto

Töölön seurakunnan pappi sanoi karun totuuden Temppeliaukion kirkon tapahtumien jälkeen. Hänen mukaansa meidän "on hyväksyttävä, että Suomikaan ei ole enää lintukoto".

Vaikka en uskovainen olekaan, luulen papin olleen tällä kertaa oikeassa. Lintukotoja on Euroopassa yhä vähemmän, viimeksi tänään Saksassa suljettiin lentokenttäterminaali, koska sieltä löytyi kassi. Vaikka kassi osoittautuisikin harmittomaksi, kertoi viranomaisten reaktio omaa karua kieltään maanosamme muutoksesta.

Sivumennen sanoen, nykyisin Saksan poliisilla on ajoittain vaikeuksia pärjätä nuorisojengeille. Esimerkiksi Naumburgissa poliisi oli takavarikoinut 21-vuotiaan laittoman oleskelijan ajokortin, jolloin uussaksalainen joukko oli piirittänyt ja ajanut poliisin pakosalle sekä marssinut rettelöimään poliisiasemalle.

Suomi ja Eurooppa ovat siis muuttuneet. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin: "vahingosta tapahtunut muutos ei kuitenkaan johdu, vaan on looginen seuraus harjoitetusta politiikasta".

Siksi nyt käsillä olevasta muutoksesta on annettava kiitokset niille, jotka ovat maanosassamme pitäneet valtaa viimeisten vuosien ja vuosikymmenien aikana. Omalta osaltani tahdon kiittää suomalaisista poliitikoista ainakin Juha Sipilää (kepu), Alexander Stubbia (kok), Jyrki Kataista (kok), Mari Kiviniemeä (kepu), Matti Vanhasta (kepu), Paavo Lipposta (sd), Esko Ahoa (Kepu) ja Harri Holkeria (kok) sekä tietenkin ja ennen kaikkea Tarja Halosta (sd) ja myös Martti Ahtisaarta (sd).

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita
Tarja Halonen haluaa pitää laittomat maassaolijat Suomessa
Egyptiläinen ennusti, imatralainen toteutti ja pietarsaarelainen vahvisti
 

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Lontoossa pakettiauto niitti muslimeita

Aamun uutiset kertoivat, että Lontoossa joku oli ajanut pakettiautolla ihmisten päälle ja sen jälkeen vielä mahdollisesti puukottanut. Erityiseksi teon teki se, että kohteena olivat ilmeisesti moskeijasta poistuvat muslimit.

Tapahtunut herätti kaksi kysymystä, joihin saanemme selvyyden tämän päivän aikana. Oliko tekijä muslimi vai ei-muslimi? Sekä oliko hänen tekonsa muslimilahkojen keskinäistä välienselvittelyä vai maahanmuuttajiin kohdistunut vihateko?

Juuri äsken radion toimittaja kertoi, että joidenkin lähteiden mukaan teko olisi nimenomaisesti kaikkiin muslimeihin kohdistunut viharikos. Jos tämä pitää paikkansa, osoittaa se ikävällä tavalla kuinka Britannian monikulttuurinen yhteiskuntaan on syntynyt äärimmäisiä jännitteitä kantaväestön ja maahanmuuttajaväestön välille.

Jos taas kyse oli muslimien keskinäisestä väkivallanteosta, osoittaa se heidän ongelmiensa siirtyneen länsimaihin. Mikäli kyse on tästä, voidaan kysyä tarjoaako laajamittainen maahanmuutto kehitysmaista loppujen lopuksi kuitenkaan turvaa tulijoille.

Tämä tapaus saanee lisää selvyyttä lähitunteina ja joka tapauksessa viimeistään muutaman päivän kuluessa. Ja oli tapahtumassa kyse kummasta tahansa edelle hahmottelemastani vaihtoehdosta, se osoittaa Euroopan muuttuneen pysyvästi sellaiseen suuntaan, jota tuskin juuri kukaan toivoo.

Vahingosta tapahtunut muutos ei kuitenkaan johdu, vaan on looginen seuraus harjoitetusta politiikasta. Sen osoittavat monikulttuuristen yhteiskuntien ongelmat kautta maailman ja läpi historian.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismia ja afrikkalaisia menestystarinoita
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?
Manchesterin tapaus ja suomalaiset muslimimaahanmuuttajat

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Touko Aalto, puheenjohtaja

Vihreät sai uudeksi puheenjohtajakseen Touko Aallon. Koska en kannata suunnitelmataloutta enkä kaikenkattavaa maailmanparannusta, en ole aiemmin juurikaan perehtynyt miehen näkemyksiin. Tänään lueskelin kuitenkin mitä aamun lehti kertoi miehestä.

Ensimmäisen lukemani jutun lopussa oli osio, jossa saattoi verrata omia näkemyksiään uuden puheenjohtajan mielipiteisiin. "Osumatarkkuuteni" oli alle 15% eli heikoin, mitä muistan koskaan saaneeni vastaavasta harjoituksesta.

Vaalikonevastausten perusteella Touko Aalto on ehdoton homo- ja lesboparien oikeuksien ja käskyttävän maahanmuuttopolitiikan suhteen. Yhtä lailla hän vastustaa tiukasti nykyistä kovempaa koulukuria, suuria tuloeroja, talouskasvun ja työpaikkojen luomista sekä "koti, isänmaa ja uskonto" -pohjaista ajattelua.

Vähemmän tiukka negatiivinen näkemys Aallolla on julkisten palvelujen yksityistämisestä, eikä hän näyttäisi juurikaan epäilevän valtion tai kuntien kykyä pitää yllä nykyisen kaltaisia palveluita ja sosiaalietuuksia. Jos näiden suhteen tulee ongelmia, löytyy vihreän puheenjohtajan näkemyksen mukaan ratkaisu veronkorotuksista.

Poliittisesti Aalto näyttäisi olevan lähellä demareita, sillä hän olisi saattanut tehdä poliittisen uransa yhtä hyvin heidän piirissään. Demareissa hän olisi ollut vasemmistosiipeä, koska valitsi vihreät puolueekseen siitä syystä, ettei Erkki Tuomioja voittanut puheenjohtajavaaleissa Eero Heinäluomaa.

Toisen lukemani jutun lopussa on kuvio, joka kertoo Aallon kuuluvan Vihreissä ultraliberaaliin, mutta vain kohtuullisen vasemmistolaiseen joukkoon. Siis samaan seuraan kuin puolueen väistyvä puheenjohtaja Ville Niinistö ja puheenjohtajavaalissa toiseksi tullut Emma Kari.

Kun puhutaan Vihreistä, on syytä mainita, että Aalto on naimisissa naisen kanssa, vaikka työskentelikin aiemmin Jani Toivolan eduskunta-avustajana. Lapsia hänellä ei ole, mutta kaksi kissaa kuitenkin.

Taloustieteellistä taustaakaan uudella puheenjohtajalla ei ole, mutta hän kertoo ajattelevansa samankaltaisesti Kokoomuksessa vaikuttavan demarin - Juhana Vartiaisen - kanssa. Tämähän on tullut tunnetuksi erityisesti näkemyksestään, jonka mukaan Suomen talous saadaan nousuun lisäämällä työvoiman tarjontaa.

Vihreät lähtee siis hakemaan lisäkannatusta hiukan samankaltaisilla eväillä kuin aiemminkin. Aika näyttää jatkuuko puolueen kannatuksen kasvu edelleen, vai onko lakipiste saavutettu. Uusi puheenjohtaja ei kuitenkaan salaile tavoitteitaan, sillä hän haluaa puolueensa valloittavan pääministerin aseman ensi vuosikymmenellä.

Aika näyttää kuinka Touko Aallon tavoite toteutuu. Mutta kävi sille kuinka tahansa, on selvää että äänestäjällä on politiikkamme viimeisten käänteiden jälkeen ainakin median perusteella todellisia vaihtoehtoja valittavana.

Siksi toivon, että niin Touko Aalto kuin muutkin puolueiden puheenjohtajat pitävät jatkossa esillä sensuroimattomia näkemyksiään, ja pyrkivät tosissaan myös toteuttamaan niitä vallan kahvaan päästessään. Näin äänestäjäkin voi vaalien jälkeen saada sitä mitä tilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää politiikkaa
Punavihreä Suomi
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Marxilainen väitöskirja

Omaan ajatusmaailmaansa sulkeutuneen maailmanparantajan elämä on tuskallista. Tämä tuli mieleeni kun lukaisin aamun lehdestä jutun eilen tarkastetusta marxilaisesta väitöskirjasta, jonka sanoma - ainakin jutun mukaan - oli, että korkeakoulutus on ekologisesti tuhoisaa ja tukee kapitalismia.

Väittelijän mukaan "nykyinen talousjärjestelmä vaatii koko ajan kasvua ja nimenomaan materiaalista kasvua, ja se on ekologisesti tuhoisaa. Me tuhoamme mielekkään elämisen edellytyksiä, kun järjestelmä laajenee ja tarvitaan lisää tuotantoa, kulutusta ja ihmisiä haluamaan enemmän."

Väittelijä on todennäköisesti tietyllä tavalla oikeassa. Kun ihmisillä on enemmän tietoa, on heillä kyky saada elämässään aikaan enemmän kehitystä kuin silloin, jos tietoa ei ole.

Nykyinen korkeakoulutus perustuu siihen, että opettajat tekevät omaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on lisätä koko ihmiskunnan tiedon määrää. Siis oppia aivan uusia asioita, lääketieteestä, ekonomiasta, maataloudesta, luonnon monimuotoisuudesta... ja niin, myös kestävästä kehityksestä.

Oman tutkimuksen kautta tutkija-opettajat ovat selvillä oman alansa uusimmista tutkimustuloksista ja voivat siirtää niihin liittyvää tietoa opiskelijoilleen. Ja lopputyössään opiskelijat jopa tuottavat pikkuisen sirpaleen myös aivan uutta tietoa.

Aalto yliopiston tiedotteen mukaan "jotta korkeakoulutus ei olisi vain väline muiden välineiden joukossa globaalissa talouskilpailussa, olisi ensiarvoisen tärkeää, että koulutuksen tavoitteiden asettaminen lähtisi liikkeelle maapallon rajoista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta". Minulle jäi hämäräksi, mitä tämä tarkoittaisi käytännössä. Jonkinlaista aivopesua?

* * *

Itse olen sitä mieltä, että korkeakoulutuksen ei tule lähtökohtaisesti perustua muihin tavoitteisiin kuin koulutettavan tiedon tason, ymmärryksen ja osaamisen nostamiseen. Se, mihin tuota tietoa, ymmärrystä ja osaamista käytetään, on sitten koulutetun, hänen työnantajansa ja yhteiskunnan asia.

Ajatus siitä, että koulutuksella olisi jonkinlainen etukäteen asetettu poliittinen tavoite eli rajoite on moneen kertaan nähty huonosti toimivaksi ratkaisuksi. Se lienee ollut pääsyy esimerkiksi siihen, etteivät 1900-luvun sosialistiset valtiot pärjänneet teknis-taloudellisessa kilpailussa, ettei islamin piirissä synny suunnattomista öljyvaroista huolimatta hyvinvointivaltioita tai että Pohjois-Korean kehitys on jäänyt pahasti Etelä-Korean jalkoihin.

Siten pitäisi Aalto yliopistossakin olla selvää, että väittelijän haaveilema poliittisesti rajattu koulutus johtaisi myös Suomessa kaikenlaisen kehityksen hidastumiseen ja lopulta pysähtymiseen. Se ei tapahtuisi vuodessa eikä kahdessa, mutta ajan myötä elämän edellytyksen täällä Pohjantähden alla heikkenisivät. Ja jos olemme oppineet jotain, niin sen, etteivät "mielekkään elämän edellytykset" ole olleet parhaimmillaan taantuvissa talouksissa - ei sen enempää sosialistisessa talousjärjestelmässä, uskonnon hallitsemissa yhteiskunnissa kuin diktaattorin johtamassa aasialaisvaltiossakaan.

Pidettäköön siis huolta siitä, että korkeakoulu- ja muun koulutuksen tavoitteena on tulevaisuudessakin tiedon, ymmärryksen ja osaamisen lisääminen eikä poliittisen aivopesun edistäminen. Näin toimien myös väittelijän haaveileman "mielekkään elämän edellytykset" toteutuvat parhaiten - ja ehkäpä ihmiskunta jonain päivänä pystyy sovittamaan itsensä myös maapallon ekologisen kestävyyden rajoihin.

Aiempia ajatuksia samasta aiheesta:
Tiede on hyödyllisin instituutiomme
Ministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti tähtäimen maailman huipulle
Avain menestykseen




perjantai 16. kesäkuuta 2017

Suomen turvallisuus ja terrorismi

Europolin terrorismiraportti kertoi, että EU:ssa tapahtui vuonna 2016 yhteensä 142 onnistunutta, epäonnistunutta tai estettyä terrori-iskua, joissa kuoli yhteensä 142 ihmistä ja haavoittui 379. Jihadistiset terroriteot vaativat 136 kuolonuhria, joten muista syistä tehdyssä terrorismissa henkensä menetti kuusi ihmistä. Siksi on väärin sanoa, että kaikki terroristit olisivat muslimeita.

Noista muista terroriteoista tai niiden yrityksistä suurin osa liittyi jonkin etnisen ryhmän etujen ajamiseen: niistä 76 tapahtui Pohjois-Irlannissa. Kurdiseparatistijärjestö PKK:n iskuja turkkilaiskohteisiin raportoitiin Ranskasta ja Saksasta.

Suomen Suojelupoliisilla on tiedossa 350 henkilöä, joilla on kytköksiä kansainväliseen terrorismiin. Lisäksi Supo kertoi, että monet Suomesta ISIS:iin lähteneet ovat nousseet kalifaatissa merkittäviin asemiin.

Kaiken kaikkiaan Suojelupoliisi on arvioinut, että terrorismin uhka on Suomessa kohonnut. Sen tietoon on mm. tullut aiempaa vakavampia terrorismiin kytkeytyviä suunnitelmia ja hankkeita Suomessa, eikä pohjoinen kotimaamme ole enää tuntematon maa ISIS:in silmissä.

Maamme Keskusrikospoliisi kertoi, että varsinaisten terroristien lisäksi Suomessa on satoja muita riskihenkilöitä. Siis sellaisia, joiden pelätään tekevän esimerkiksi koulusurmia tai muita tuhoisia tekoja. Myös he saattavat tehdä tekoja, jotka vaativat sivullisten henkiä.

Kaiken kaikkiaan Suomi on kuitenkin eurooppalaisittain turvallinen maa. Toisaalta "avoimessa yhteiskunnassa kaikkia iskuja ei kyetä estämään" totesi Supon päällikkö Antti Pelttari keskiviikkona, vaikka ei nähnytkään erityistä syytä huoleen.

Elämä Suomessa siis jatkuu. Turvatoimia kiristetään ja rekka-autojen avulla suljetaan kulkureittejä yleisötapahtumiin - jokuhan nekin maksaa. Samalla humanitaarinen maahanmuutto turvalliseen Suomeen jatkuu: toukokuussa maastamme haki kansainvälistä suojelua yhteensä 483 henkilöä.

Myös heidän kannaltaan olisi tärkeää, ettei Suomi muuttuisi nykyistä turvattomammaksi. On siis syytä toivoa, että Sipilän hallitus onnistuu hallitsemaan maatamme siten, ettei sen turvallisuustilanne heikkene. Mikäli se onnistuu, saa osan kunniasta myös Uusi Vaihtoehto -ryhmä, joka irtautui Perussuomalaisista mm. siksi, etteivät he (enää) kannata Halla-ahon maahanmuuttolinjauksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä sattumuksia - Tuomola kasvattaisi maahanmuuttobisnestä
Voidaanko terrorismi lopettaa?
Hallitus seisoo tumput suorana tulijavirran edessä

torstai 15. kesäkuuta 2017

Rehellisyys maan perii - vai periikö?

Aamun lehti julkaisi jutun, jossa Perussuomalaisten ja Uuden Vaihtoehdon kansanedustajat oli sijoitettu arvoihin liittyvien vaalikonevastusten mukaan samaan kuvioon. Jutun mukaan halla-aholaiset ovat keskimäärin hiukan oikeistolaisempia ja selvästi konservatiivisempia kuin soinilaiset. Raja kummankaan arvon suhteen ei kuitenkaan ollut tiukka.

Lehden toisen jutun mukaan uuvalaiset "eivät enää korosta yhteneväistä maahanmuuttolinjaa Halla-ahon kanssa. Nyt he puhuvat suvaitsevaisuudesta... Samainen Elo muuten sanoi tiistaina, että heillä on nollatoleranssi rasismiin ja viittasi tällä ilmeisesti Jussi Halla-ahoon."

Vaalikoneet ovat mainio renki silloin kun pitää valita ehdokasta vaaleihin. Valitettavasti niissä on kuitenkin myös mahdollisuus harhauttamiseen, jonka avulla ehdokas voi toivoa saavansa enemmän ääniä kuin ilmaisemalla todellisen näkemyksensä. Edellä mainitut kaksi juttua näyttävät vahvistavan tämän uuvalaisten osalta.

Tämä perusteella on vaikea välttyä ajatukselta, etteivät esimerkiksi hallituksessa tehdyt myönnytykset johdu aina kompromisseista, vaan ainoastaan näyttävät sellaisilta, koska ne todellisuudessa toteuttavat ministereiden omia vakaumuksia. Asia ei ole mitätön, vaan koskee vahvasti demokratian syvintä olemusta, jossa valtaa käyttävä kansa valitsee valtaan henkilöt, joiden kuvittelee edustavan parhaiten omia näkemyksiään.

Sellaisesta antoi aamun lehden kolmannessa jutussa todistuksen Anni Sinnemäki (vihr), jonka mukaan "ei vieraskielisen väestön osuus sellaisenaan ole ongelma eikä sille pidä mitään ylärajaa asettaa". Huomioiden Sinnemäen ja Vihreiden maahanmuuttolinjauksia yleensä, ei ole syytä epäillä Sinnemäen tarkoittavan sitä mitä sanoo: hän ei näe lähtökohtaisia ongelmia maahanmuuttajaghetoissa.

Samanlaista rehellisyyttä toivoisi muiltakin poliitikoilta. Koska sellaisesta ei kuitenkaan ole varmuutta, kannattaa äänestäjän seurata ehdokkaidensa toimintaa myös vaalikausien välillä - vain siten voi varmistua siitä, ettei joudu vaalikampanjoinnin aikana harhautetuksi.

Toki tässäkin lähestymistavassa on se ongelma, että hallitusta muodostettaessa on tulevien ministereiden tehtävä myös aitoja kompromisseja - muutenhan Suomen kaltainen poliittisesti hajanainen valtio ei voisi koskaan saada enemmistöhallituksia, joilla olisi voimaa toteuttaa poliittiset päämääränsä. Seurauksena olisi poliittinen jämähtäneisyys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Vaalikone

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Maailman nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy selvisi

Viime torstain Nature-lehdessä Jeremy Nathans Johns Hopkins Medical Schoolista kirjoitti auki sen, minkä luultavasti jokainen vähänkään ajattelukykyinen ihminen ymmärtää. Taustana oli saman lehden aikaisemmassa numerossa ollut kirjoitus, jossa pohdittiin millä tavoin ruuan saisi riittämään Egyptin kasvavalle väestölle.

Koska tämä lyhyt kirjoitus oli nykymaailmassa liiankin valaiseva käännän Nathanin tekstin arvoisien lukijoideni arvioitavaksi. Olkaapa siis hyvät.

”Egyptin populaatio on enemmän kuin kolminkertaistunut 50 vuodessa ja sen odotetaan ylittävän 150 miljoonan ihmisen rajan vuonna 2050. Tämä populaation kasvunopeus näyttäisi olevan kestämätöntä huomioiden, että vain viisi prosenttia Egyptin maa-alasta on sopivaa viljelyyn ja että lähes kaikki käytettävissä oleva maa on jo peltona. Huolimatta tästä intensiivisestä maankäytöstä Egyptiin tuodaan 40 % sen tarvitsemasta ruuasta.

Nähdäkseni ongelmana ei ole niinkään se, että Egypti tuottaisi liian vähän ruokaa kuin se, että se on kotimaa liian monelle ihmiselle. Suunnitelmat ruuan tuotannon ja sen kulutuksen välisen aukon sulkemiseksi – mukaan lukien puhtaan veden pumppaaminen Saharan alta ja suolan poistaminen merivedestä – ovat epäkäytännöllisiä ja liian kalliita. Minun nähdäkseni ruuantuotannon lisäämisen sijaan olisi parempi laskea syntyvyyttä, jotta saavutettaisiin tasapaino ruuantuotannon ja kulutuksen välillä.”

Kirjoituksen luettuani jäin pohtimaan, että mitä pitäisi päätellä siitä kun maailman ehkä arvostetuimmassa tiedelehdessä julkaistaan edelle kääntämäni kaltainen itsestäänselvyys vastauksena lehden toimituksen tekemälle artikkelille. Pohdintani jälkeen ymmärsin liiankin selvästi, että maailmassa vallitsevan nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy ei ole pahuus eikä yhteiskunnallinen vääryys. Sen sijaan ne johtuvat yksinkertaisesti kautta länsimaisten yhteiskuntien läpi - jopa tiedeyhteisöön - levinneestä pohjattomasta älyllisestä epärehellisyydestä.

Valitettavasti pelkään, että älyllisen epärehellisyyden korjaaminen osoittautuu vieläkin vaikeammaksi kuin yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden, epätasaisesti jakautuneiden luonnonvarojen tai ihmisryhmien välisten perinnöllisten tai kulttuuristen erojen tasoittaminen. Näin siksi, että juuri tuo älyllinen epärehellisyys ruokkii itse itseään ja ehkäisee loogisten ratkaisujen löytämistä mitä erilaisimpiin ongelmiin. Päivä päivältä ja sukupolvi sukupolvelta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi

Tämän päivän uutispommi oli se, että Jussi Halla-ahon ja hänen kannattajiensa haltuun ottama Perussuomalaiset hajosi kahteen ryhmään. Niistä suurempi joukko lähti omille teilleen ja pienempi jäi Halla-ahon johtamaan vanhaan puolueeseen. Tällä hetkellä eronneessa Uusi vaihtoehto -ryhmässä on 23 jäsentä vetäjänään Simon Elo.

Tässä asiassa parasta on se, että Suomen hallitus voi viedä aloittamansa uudistukset loppuun, eikä maa ajaudu kataislaiseen stagnaatioon. Näin säilyy maan vakaus ja orastava talouskasvu voi jatkua ilman poliittista disturbanssia tai hallitusohjelmaan muutoksia vaatineita RKP:tä tai Kristillisdemokraatteja. Tämä on kaikkien suomalaisten etu.

Toiseksi parasta tässä asiassa on se, että soinilaiset ja halla-aholaiset tulevat seuraavissa eduskuntavaaleissa mittauttamaan kannatuksensa erikseen. Näin saa vastauksensa monia jo pitkään askarruttanut kysymys vuosien 2011 ja 2015 jytkyvaalien todellisista syistä. Olivatko ne seurausta Suomen holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta vai kenties yleinen protesti maamme eliittiä vastaan. Tiedämme vuonna 2019.

Tässä yhteydessä on huomattava, että yksi Sipilän mainitsemista perusteista halla-aholaisten pudottamiseksi hallituksesta oli EU-kriittisyys. Siksi lienee selvää, että Uusi vaihtoehto -ryhmää erottaa EU-kriittisistä halla-aholaisista vähäisemmän maahanmuuttokriittisyyden lisäksi EU-federalismi.

Kolmanneksi parasta soinilaisten lähdössä oli se, että Suomessa tehtiin historiaa. En nimittäin usko, että koskaan aiemmin on hallituspuolue hajonnut ja irtautuva ryhmä jäänyt hallitukseen. Eikä kai hallituksesta ole myöskään ennen eilistä erotettu puoluetta, joka on vaatinut hallitusohjelman noudattamista. Tuplahistoriaa, josta riittää kertomista lapsenlapsillekin!

Neljäntenä positiivisena asiana esille nousi nyt Perussuomalaisista lähteneiden osoittama usko Timo Soinin kykyyn selviytyä tilanteesta voittajana. Ei liene nimittäin epäilystä siitä, että näkemyksiltään Halla-ahoa aiemmin läheisesti peesannut Sampo Terho tai Jussi Niinistö eivät olisi laskeneet kummassa ryhmässä heidän polittinen tulevaisuutensa olisi turvatumpi. On se maisterismiehen nauttima luotto vankka!

Entä surkeat puolet? Mikäli kansainvaellus kehitysmaista räjähtää uudelleen, ei nykyhallituksesta liene sen pysäyttäjäksi. Eikä myöskään vastustamaan EU-eliitin pitkään ajamaa tulonsiirtoa hyvinvoivalta pohjoiselta Välimeren rannoille. Sen tuntee suomalainen veronmaksaja aikanaan tilipussissaan, elleivät sitten joidenkin muiden maiden hallitukset torppaa asiaa.

Lopuksi vielä kommentti seteliselkärankaispuheeseen. Veikko Vennamon aikanaan sen yhteydessä tarkoittama puoluetuki ei siirry uuden ryhmän käyttöön, joten sikäli uuteen ryhmään lähteneiden nimitteleminen ei ole oikeutettua. Toisaalta ainakin paikkansa säilyttäneet ministerit (Soini, Terho, Lindström, Mattila ja Niinistö) voidaan nähdä seteliselkärankaisina, koska näin toimien he säilyttivät valtioneuvoston jäsenelle kuuluvan korkean palkan ja mojovat edut.

On tämä jännittävää. Tuskin jaksan odottaa, mitä huomenna tapahtuu...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset ulos, mutta kuka astuu sisään ja mitä siitä seuraa?
Kaataako Halla-ahon valinta hallituksen?
HS sondeerasi Vapaavuoren puheita

Leena Malkki kertoi terrorismin syistä

Tutkija Leena Malkki piirsi kuvan terroristien motivaatiotekijöistä. Hänen mukaansa kyse ei ole varsinaisesta mielenterveysongelmasta (vaikka terroristi on IMHO mielenvikainen), muusta luonteenpiirteestä, yhteiskunnallisista epäkohdista, eriarvoisuudesta, köyhyydestä tai syrjäytymisestä.

Lähelle aletaan päästä kun puhutaan vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista. Ei kuitenkaan henkilöön kohdistuvasta kokemuksesta kuten rasismista tai turvapaikan haaveeksi jäämisestä, vaan maailmankatsomukseen liittyvästä utopiasta.

Leena Malkin mukaan terroristin "toiminnassa pitää olla kertomus, joka antaa asioille merkityksen ja väkivallalle oikeutuksen. Sellaisen salafijihadistinen ajattelu tarjoaa. Se on ilman muuta välttämätön osa ilmiötä."

Salafismijihadismissa on kyse pyhästä sodasta, jossa tavoitellaan paluuta alkuperäiseksi katsottuun islamiin. Suuressa kehyskertomuksessa länsi on sodassa muslimeja vastaan, joten terroristin elämälle löytyy kunniakas merkitys siihen osallistumisesta.

Tämän jälkeen me tiedämme, mistä terrorismi juontaa - uskonnollisesta haaveilusta. Mutta selittääkö Malkin teoria sitä terrorismia, jota esiintyy runsain mitoin islamilaisessa maailmassa? Tai aikanaan yleistä Baskien ETA:n tai Pohjois-Irlannin IRA:n terrorismia?

Ehkäpä islamilaisten maiden terrorismi syntyy siitä, ettei vallitseva islamin tulkinta ole terroristin mielestä puhdasta ja alkuperäistä. Baskien tai IRA:n terrorismia ei kuitenkaan selitä lännen ja muslimien sota, vaan niiden tapauksessa jihadistinen kehystarina oli korvautunut sosialistiseen vallankumoukseen sekoittuneella kansallisella kiihkolla ja Pohjois-Irlannissa lisäksi katolisella fundamentalismilla. Hyviä kehystarinoita nekin.

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, kuinka äärivasemmisto ja islam ovat kuin kaksi marjaa. Tämänkin kirjoituksen valossa asia näyttää olevan juuri niin: molempiin liittyy muita aatteita korkeammaksi kuviteltu tavoite, jonka varassa osa niiden seuraajista on valmiita ääritekoihin.

Samassa kirjoituksessa, jossa Leena Malkki esitti näkemyksensä puhuttiin myös terrorismin torjunnasta. Sen mukaan on mahdotonta ennustaa kenestä tulee terroristi. Siten terrorismin torjuminen ei ole yksinkertaista.

Jutussa tarjottiin keinoiksi osallisuuden tarjoamista maahanmuuttajille sekä luottamuksen kasvattamista poliisiin. Tehokkaimmaksi terrorismin torjuntakeinoksi ehdotettiin ulospääsyn tarjoamista niille, jotka haluavat irtautua jihadismista.

Näkemys on outo. Onhan selvää, että vielä kohtuullisen pienen muslimiväestön Suomessa jihadismiterrorismi voitaisiin ehkäistä luultavasti kokonaan lopettamalla muslimien joukkomaahanmuutto Suomeen. Lisäksi tänne saapuneiden muslimien oman kulttuuriperinnön vaihtaminen sekulaariin länsimaiseen ajatteluun mitä todennäköisimmin vähentäisi terrorismiin johtavan suuren kehyskertomuksen houkuttelevuutta.

Näitä keinoja ei Suomessa kuitenkaan haluta käyttää ilmeisesti syistä, jotka pääministeri Juha Sipilä (kepu) ja puheenjohtaja Petteri Orpo (kok) eilen nostivat esiin. Siis jonkinlaisista yleishumanistisista arvoista, jotka eivät salli tosiasioiden tunnustamista esimerkiksi maahanmuuttokysymyksissä. Ne ovat myös arvoja, joiden varassa Suomea mitä todennäköisimmin luotsataan seuraavan kahden vuoden ajan kohti tulevaisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Perussuomalaiset ulos, mutta kuka astuu sisään ja mitä siitä seuraa?

Olin eilen väärässä kun kuvittelin, että logiikka ja maan etu määrittelisivät Sipilän Keskustan ja Orpon Kokoomuksen toimintaa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Perussuomalaiset heitettiin ulos hallituksesta.

Taustalla olivat neuvottelut, joista Jussi Halla-aho (ps) kertoi, ettei hän vaatinut hallitusohjelmaan muutosta, vaan ainoastaan sen noudattamista myös maahanmuuttopolitiikan osalta. Pääministeri Sipilälle (kepu) oli kuitenkin mahdotonta lähteä arvo-erojen takia yrittämään luottamuksen rakentamista halla-aholaisten Perussuomalaisten kanssa, vaikka hänen mukaansa ohjelma-asioista olisi todennäköisesti päästy sopimukseen.

Tämän päivän jälkeen on ennen kaikkea toivottava, ettei hallituskriisistä seuraa uutta suomalaisen politiikan pysähtyneisyyden tilaa. Siis historian huonoimmaksi usein mainitun Kataisen/Stubbin hallituksen toisintoa. Saman huolen ovat esittäneet suomalaiset ekonomistit.

Perussuomalaisten korvaaminen nykyhallituksessa on teknisesti mahdollista, mutta käytännössä vaikeaa. Ensireaktioiden mukaan kaksi suurinta oppositiopuoluetta eli SDP ja Vihreät lähtevät hallitukseen vain vaalien kautta. Vasemmistoliittokin edellyttää hallituksen linjaan täydellistä muutosta puheenjohtaja Anderssonin iloitessa sote-uudistuksen viivästymisestä jälleen kerran.

Myös RKP haluaa neuvotella hallitusohjelman uusiksi. Puolueen agendalla lienevät ainakin pakkoruotsin aseman vahvistaminen, rantaruotsalaisten oma sairaala ja maahanmuuttopolitiikan löysääminen. Kristillisdemokraatit eivät ole tietääkseni vielä ottaneet hallitukseen osallistumiseen kantaa, mutta ainakin alkoholilain uudistus lienee tappolistalla. Puheenjohtaja Essayah totesi myös sen itsestäänselvyyden, ettei meillä ole pian enää toimivaa hallitusta.

* * *

Tapahtuneen ensimmäisistä analyyseistä nostaisin esille Iltalehden Juha Ristamäen näkökulmakirjoituksen, jossa arvuuteltiin Sipilän ja Orpon motiiveja. Hänen mukaansa pääministeri pyrki ratkaisullaan hajottamaan Perussuomalaisen puolueen siten, että soinilainen vähemmistö siirtyisi Keskustaan. Sipilän ja Orpon puheet kello viiden tiedotustilaisuudessa tuntuivat vahvistavan tämän.

Taustalla lienee esimerkki 1970-luvulta kun Veikko Vennamon SMP:n eduskuntaryhmä hajosi muodostaen uuden lyhytikäisen puolueen. Vennamo kutsui pois lähteneitä seteliselkärankaisiksi, koska he veivät mukanaan suuren osan puoluetuesta.

Mikäli Perussuomalaisista lähtee kovin monta edustajaa se helpottaa Sipilän hallituksen jatkosuunnitelmia. En ihmettelisi, vaikka tällaisia neuvotteluja olisi käyty kaikessa hiljaisuudessa. Viisastunemme tästä jo lähitulevaisuudessa.

Erityisen mielenkiintoista on nähdä onko lähdössä puolueen tunnetuinta siipeä ja saavatko he palkakseen peräti ministerin salkun? Mikäli näin tapahtuu, olisi hämmästyttävää, mikäli nämä henkilöt voisivat jatkossa luottaa nykyisen äänestäjäkuntansa tukeen.

* * *

Joka tapauksessa nähty manööveri tulee muuttamaan hallitusohjelmaa, minkä seurauksena Suomi muuttuu ainakin hetkeksi epävakaammalle pohjalle. Siltä varalta on syytä toivoa, että taloutemme on viimeisen vuoden aikana ehtinyt vahvistua niin paljon, ettei poliittinen myrsky häiritse liikaa sen menestystä.

Perussuomalaiset siirtynevät nyt nähdyn päätöksen seurauksena entistä maahanmuuttokriittisemmäksi. Se tarkoittaa lähentymistä muun Euroopan maahanmuuttokriittisten kanssa. Läheiseksi sisarpuolueeksi muodostunee Ruotsidemokraatit, jonka tavoin halla-aholaiset Perussuomalaiset päässevät oppositioon eristyksiin.

Ironista kyllä, ainakin lyhyellä aikavälillä Jussi Halla-ahon triumfista Perussuomalaisten puheenjohtajaksi seurannee humanitaarisen maahanmuuton kiihtyminen kehitysmaista Suomeen kaikkine seurauksineen. On siis toivottava, että kaikki ne arvelut, joita minäkin olen tässä blogissa esittänyt tällaisen maahanmuuton turmiollisuudesta, osuvat yhtä selvästi vääriksi kuin eilinen kirjoitukseni hallituksen jatkamisesta.

* * *

Lopuksi vielä yksi erityishuomio. Vuonna 2012 oli vaikea kuvitella kuinka merkittäväksi Jussi Halla-ahon saama poliittisesti motivoitu tuomio muodostuisi vuonna 2017. Sen oikeuskäsittelyn aikana mainittiin erikseen, että "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei... ole todellista merkitystä".

Itse tuomiohan tuli lopulta kirjoituksesta, jossa muokattiin suomalaisista Kaleva-lehdessä esitetty väittämä, jota julkisen sanan neuvosto ei suostunut ottamaan käsittelyynsä, somaleihin sopivaksi sekä tehtiin looginen johtopäätös islamin pyhistä teksteistä. Jälkimmäinen kieltämättä kylläkin aika roiseja sanakäänteitä käyttäen.

Nyt nuo sanakäänteet kääntyivät Halla-ahoa, Perussuomalaisia ja pelkään pahoin, että myös meitä kaikkia suomalaisia vastaan. Toivottavasti olen väärässä tässäkin asiassa.

JK kello 17:49. Luin vasta nyt eilisen Arto Luukkasen kirjoituksen. Suosittelen sitä muillekin - lukiessanne huomatkaa, että se on kirjoitettu jo eilen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaataako Halla-ahon valinta hallituksen?
Hakkaraisen tuomio osoittaa oikeuslaitoksemme etääntyneen periaatteistaan
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen

Mikä yhdistää suomalaisia ja turvapaikanhakijanuoria?

Turvapaikanhakijanuorten vapaaehtoinen tukihenkilö, tiedottaja Kaarina Heiskanen, kertoi käyneensä Ateneumissa maahan tulleiden nuorten kanssa. Nämä olivat reagoineet voimakkaasti moniin suomalaisiin taideteoksiin, mistä Heiskanen teki sen johtopäätöksen, että "meillä on paljon enemmän sitä, mikä yhdistää, kuin sitä, mikä erottaa".

Minulla ei ole syytä epäillä Heiskasen tarinaa tai johtopäätöstä. Tunnenhan itsekin ihmisiä ympäri maailman ja voin vahvistaa hänen näkemyksensä - minua ja heitä yhdistävät mitä moninaisimmat asiat.

Kirjoituksessaan Heiskanen toivotti Jussi Halla-aholle (ps) "rohkeutta nähdä enemmän sitä, mikä meille on yhteistä, sekä tehdä siitä oikeamieliset päätelmät. Katsokaa tulevaisuuteen – Suomi ei saa käpertyä itsekkääseen itseensä."

* * *

Heiskasen kirjoitus oli tyypillinen ns. suvaitsevaistonaisen tuote. Hän löysi maahanmuuttajista positiivisia asioita ja näyttäisi Halla-aholle antamansa ohjeen mukaan olevan sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa vastaan kaikki sellaiset, jotka oman kertomansa mukaan ovat kotimaissaan hädän ja vainon uhreja.

Tällainen maahanmuuttopolitiikka on ollut käytössä läntisessä naapurimaassamme, minkä seurauksena siellä palveluala on vahvasti maahanmuuttajataustaisten hallussa. Samalla monet maahanmuuttajataustaiset - joskin selvä vähemmistö - on vieraantunut ruotsalaisen yhteiskunnan perinteisestä elämäntavasta ja elää omassa kulttuurissaan Rinkebyn kaltaisissa, usein rauhattomissa, maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä.

Humanitaarisen maahanmuuton lieveilmöiksi on katsottava myös Ruotsin nousu maailman raiskaustilastojen kärkipäähän. Eikä Tukholman terrori-iskuakaan olisi tapahtunut ilman maahan saapunutta pakolaisväestöä. Samalla maahanmutosta on tullut jättimäinen kuluerä maan julkiselle taloudelle. 

Edelle kirjoittamieni ongelmien seurauksena Ruotsin ainoa liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa vastustava Ruotsidemokraatit on noussut maan toiseksi suosituimmaksi puolueeksi. Ja itse asiassa, koska ruotsalaiset maahanmuuttajat äänestävät pääsääntöisesti Sosiaalidemokraatteja, on Ruotsidemokraatit mahdollisesti nousemassa lähiaikoina kantaruotsalaisten parissa suosituimmaksi puolueeksi.

On siis selvää, ettei ultraliberaali maahanmuuttopolitiikka ole saanut Ruotsissa koko kansan tukea, vaan yhä useampi naapurimaalainen on alkanut epäillä sen järkevyyttä. Mutta miten tämä liittyy Kaarina Heiskasen kirjoitukseen?

Siten, että koska meillä on käytettävissämme ruotsalaisen yhteiskunnan esimerkki kritiikittömän maahanmuuttopolitiikan seurauksista, on siitä syytä ottaa oppia. Ja se oppi on sekä suomalaisten että hädänalaisten kannalta vastuullinen maahanmuuttopolitiikka.

* * *

Maailmassa oli Suomen pakolaisavun mukaan viime vuonna 65 miljoonaa pakolaista. Siksi ei Suomella eikä edes EU:lla ole resursseja huolehtia heistä kaikista rajojensa sisällä. 

Lisäksi tosiasia on, että avoin maahanmuuttopolitiikka ajaa liikkeelle joukoittain elintasopakolaisia, joita ei vainota kotimaissaan, mutta jotka tavoittelevat länsimaista elintasoa. Siten potentiaalisten tulijoiden määrä lasketaan sadoissa miljoonissa.

Siksi Heiskasen havaitsema ihmisten samanlaisuus Suomessa ja muualla ei voi tarkoittaa avoimia ovia kaikille Suomeen haluaville. Jo pelkästään nykyinen maahanmuutto - erityisesti vuoden 2015 tapahtumat - johti Perussuomalaisten siirtymiseen kuluneena viikonloppuna kohti maahanmuuttokriittistä suuntaa.

Lisäksi me tiedämme, että suurin osa suomalaista kannattaa nykyistä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Jotain suomalaisten asenteista kertoo se, että peräti 25% meistä voisi äänestää tulijoilta kaiken maahanmuuton lopettavaa äärikansallista puoluetta - siis puoluetta, joka ei sallisi edes Supercellin pelintekijöiden maahanmuuttoa. Sellaista puoluetta en esimerkiksi minä voisi kuvitella äänestäväni missään tilanteessa, eikä Halla-ahon Perussuomalaisetkaan ole sellainen.

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella on selvää, että meidän tulee auttaa maailman hädänalaisia, mutta ei asuttamalla heistä pientä osaa länsimaihin, vaan tukemalla heidän elämäänsä kotimaissaan tai niiden läheisyydessä. Samalla  pitäisi kehitysmaiden ongelmien perussyy - eli hallitsematon väestönkasvu - saada tavalla tai toisella hallintaan. Siksi väestöpolitiikka tulisi nostaa kaiken kehitysavun keskeiseksi tavoitteeksi - ja jopa ehdoksi vastaanottajamaille.

Niin kauan kuin kehitysmaiden väestönkasvuongelmaa ei ole ratkaistu, jatkaa myös hädänalaisten ihmisten määrä kasvuaan. Ja siitä kärsivät eniten aivan samalla tavalla tuntevat ja rauhaa rakastavat ihmiset kuin me suomalaisetkin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kaataako Halla-ahon valinta hallituksen?

Europarlamentaarikko Jussi Halla-ahosta tuli eilen odotetusti Perussuomalaisten puheenjohtaja. Samalla puolueen koko puheenjohtajisto uudistui.

Perussuomalaisten johdon valinta herätti niin ikään odotetusti kommentteja. Pääministeri Juha Sipilä (kepu) painotti, ettei Perussuomalaiset ole enää sama puolue kuin hallitusta pystytettäessä ja että sen arvomaailma on erilainen kuin pääministeripuolueella.

Sipilä lupasi keskustella Halla-ahon kanssa hallituksen jatkosta maanantaina. Lähtökohdaksi hän esitti, että jatkossa pitäydytään hallitusohjelmassa, eikä sitä siis lähdetä muuttamaan.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo puolestaan kyseli: onko uudessa tilanteessa edellytyksiä jatkaa hallitusyhteistyötä? Hänen mukaansa kyse ei ole pelkästä hallitusohjelmasta, vaan yhteisistä periaatteista, kuten avoimuudesta ja kansainvälisyydestä, kielellisestä ja kulttuurisesta rikkaudesta.

Oppositiosta puolestaan tuli - edelleen odotetusti - täyslaidallinen: Ville Niinistön (vihr) mielestä Perussuomalaisten linja kohdistuu vähemmistöjen aseman heikentämiseen ja ihmisiä jakavaan politiikkaan. Li Andersson (vas) puolestaan kutsui Perussuomalaisia rasismilla ratsastavaksi puolueeksi sekä vaati uusia vaaleja. Eero Heinäluoma (sd) arveli hallituksen lähtölaskennan alkaneen.

* * *

Näyttäisi siis siltä, ettei Halla-ahon valinta saanut kiitosta yhdessäkään maamme merkittävistä puolueista. Äkkiseltään se tuntuisi tarkoittavan sitä, että Perussuomalaisten hallitustaival tosiaankin olisi päättymässä, joten tarkastelen seuraavassa tilannetta siltä kantilta.

Lähtökohtana Halla-ahon valinnalle oli mitä todennäköisimmin se, ettei nykyinen hallitus ole noudattanut Perussuomalaisten enemmistön tahtoa. Eikä pelkästään heidän, vaan kaikkien suomalaisten ja jopa eurooppalaisten. Tämä olkoon lähtökohtana myös seuraavalle tarkastelulle.

Jussi Halla-aho on ilmoittanut moneen kertaan, ettei hänellä ole vaatimuksia hallitusohjelmaan. Sen sijaan hän on ilmaissut tahtonaan sen nykyistä tarkemman noudattamisen erityisesti Perussuomalaisille tärkeissä asioissa, kuten maahanmuuttopolitiikassa. Ja ne siis on jo nyt kirjattu hallitusohjelmaan sekä kaikkien tavoitteleman työperäisen, että haitallisen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan osalta.

Hallituksen kaataminen tässä tilanteessa ei siten voisi perustua erimielisyyteen hallitusohjelmasta vaan johonkin muuhun. Siis Sipilän mainitsemiin arvoihin tai Orpon esille nostamiin yhteisiin periaatteisiin.

Se puolestaan tarkoittaisi paluuta 1970-luvulle, jolloin Kokoomus eli korpivaellustaan, jonka aikana sitä pidettiin vaalivoitoista huolimatta oppositiossa ns. yleisistä syistä. Erona olisi vain se, että nyt Kokoomus juottaisi Perussuomalaisille samaa lääkettä, jota punamulta juotti sille itselleen lähes puoli vuosisataa sitten.

Sipilä ja Orpo joutuvat myös miettimään sitä, mitä heidän puolueidensa kannatukselle tapahtuisi, mikäli he lähtisivät kaatamaan hallitusta asioista, joista kansan enemmistö on Halla-ahon kanssa samaa mieltä. Sekä myös sitä, mitä hallituksen kaataminen tarkoittaisi Perussuomalaisten kannatukselle mahdollisissa ennenaikaisissa vaaleissa?

Kaiken edellä kirjoitetun perusteella odotan huomista päivää suurella mielenkiinnolla. Veikkaan, että eri puolueiden poliitikot jatkavat tapahtuneen kommentointia äärimmäisen kriittisesti tänään sunnuntaina, mutta maanantaina Sipilä, Orpo ja Halla-aho esiintyvät yhdessä tilaisuudessa, jossa he toteavat päässeensä yksimielisyyteen nykyiseen hallitusohjelmaan sitoutumisesta.

Käytännössä tässä tilanteessa kaikki valttikortit ovat Halla-aholla. Siksi hallitus tulee jatkossa skarppaamaan maahanmuuttopolitiikkaansa ja oppositio räksyttämään entistä enemmän. Samalla turvataan Suomen tulevaisuus suomalaisen elämäntavan ja demokratian tyyssijana, eli kuten kerran kirjoitin: koiralle ei anneta valtaa yli kamelikaravaanin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen politiikka ajatumassa järisyttäviin muutoksiin
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Maahanmuuttajan painajainen

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Luonto on julma

Helsingin Sanomissa oli metsäaiheinen mielipidekirjoitus. Siinä järvenpääläinen nainen ihmetteli miksi suomalaisia metsänomistajia yllytetään kulottamaan metsiä, vaikka tulipalojen yhteydessä kuolee eläimiä.

Näin kauas olemme siis tulleet luonnosta. Järvenpääläinen ei ilmeisesti tiedä, että Suomessa metsäpalot kuuluvat lähtökohtaisesti metsän eläinten luonnollisiin haasteisiin: ilman ihmisen väliintuloa havumetsämme palaisivat 50-200 vuoden välein. Se on kuitenkin ollut erinomainen asia, sillä ilman toistuvia paloja metsistämme olisi aikojen saatossa muodostunut puhtaasti havupuuvaltaisia: kuivemmilla paikoilla olisi lähinnä mäntyjä ja rehevämmillä mailla pelkkiä kuusia.

Suomessa metsiä kulottavat lähinnä suuret metsänomistajat. Niiden tavoitteena on nykyisin nimenomaisesti luonnonhoito. Kulotus lisää metsissä lahon ja palaneen puun määrää, ja on monelle tulesta riippuvaiselle lajille olemassaolon edellytys nykyisessä Suomessa, jossa luontaiset metsäpalot sammutetaan nopeasti.

HS:n mielipidekirjoitus olikin esimerkki siitä, kuinka kaupungistuminen on johtanut vieraantumiseen luonnon normaaleista kiertokuluista. Toki metsän eläinten kuoleminen on julmaa, mutta julmuus on sisäänrakennettu luonnon kiertokulkuun. Tuli tappaa eläimiä, pedot syövät kasvissyöjiä, pakkaset palelluttavat jäihin juuttuneita joutsenia ja loiset sekä mikrobit saattavat sairastuttaa vahvimpiakin yksilöitä.

Sellainen se luonto vain on, halusimme tai emme. Kaikesta huolimatta ihmisen suurin rikos luontoa kohtaan on viime vuosikymmenten suunnaton väestönkasvu. Sen seurauksena maailman luonnolliset ympäristöt ovat suurelta osin katoamassa, vieraslajit leviävät ympäri maailmaa, valtameriin kertyy muovia ja muita saasteita. Näiden päälle myös ilmaston lämpenemisen pelätään uhkaavan ihmisten ja eläinten tulevaisuutta.

Väestönkasvuun verrattuna kulotuksissa kuolleet eläimet ovat siis häviävän pieni ongelma. Luonnonhoidollisen tulenkäytön seurauksena yksikään laji ei uhkaa hävitä kokonaan, vaan pikemminkin se tarjoaa elintilan useammille eliölajeille kuin metsämme ilman kulotuksia mahdollistaisivat. Ja siitähän me kaikki nautimme, monimuotoisista ja mahdollisimman luonnonmukaisista metsistämme, jotka kaiken lisäksi tuottavat meille taloudellista hyvinvointia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijoiden biotalousjulkilausumasta
Leonardo DiCaprio metsässä
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Lapsellista uutisointia

Kävin viitisentoista vuotta sitten noin kymmenvuotiaan esikoiseni kanssa kuuntelemassa helsinkiläisessä ravintolassa järjestettyä lasten jazzkonserttia. Käynti oli suunnaton pettymys.

Sen sijaan, että konsertissa olisi nähty svengaavaa soittoa tai huikeita sooloja saimme kuunnella naisartistin laulavan hiukan jazzmaiseksi sovitettuja kappaleita, joiden sanat olivat hmm... lapselliset. Tapahtuman jälkeen esikoiseni ilmaisi pettymyksensä, sillä hän oli aidosti kiinnostunut oikeasta jazzista teknisine taituruuksineen ja luovine improvisointeineen - eikä todellakaan sen läpeensä vesitetystä muodosta.

Konsertti tuli mieleeni kun luin aamulla Helsingin Sanomien lasten uutisten juttua, joka oli otsikoitu "Miksi ihmiset tekevät terrori-iskuja?". Tartuin siihen siksi, että olin aidosti utelias näkemään, miten lehti selitti nuorimmille lukijoilleen aikuisillekin epäselvän asian.

Ainoa selitys, minkä jutusta löysin oli. että terroristit "yrittävät vaikuttaa maiden päätöksentekoon pelottelemalla ihmisiä ja tekemällä väkivaltaisia tekoja". Auki jäivät siis kysymykset siitä millä tavalla he yrittävät vaikuttaa tai mitä he tavoittelevat.

Muita selityksiä ei kuitenkaan ollut, vaan juttu totesi useimpien iskujen takana olevan ISIS-järjestön, joka "väittää toimivansa islaminuskon mukaan, mutta monien mielestä se vain käyttää uskontoa tekosyynä pahoille teoilleen". Siis miksi he haluavat tehdä pahoja tekoja? Ja miksi he voivat käyttää islamia tekosyynä?

Oletan HS:n tekevän lasten uutisiaan lukutaitoisille henkilöille. Siten tavoiteltu lukijakunta ei mitenkään voi olla alle kouluikäistä, ja tuskin edes ekaluokkalaisia. Siten oletan kohderyhmän olevan siinä kymmenen ikävuoden molemmin puolin.

Olen itse seurannut Helsingin Sanomien uutisointia alle kymmenvuotiaasta lähtien. Silloin ei ollut lasten uutisia, vaan luin päivittäin ja suurella mielenkiinnolla aikuisten uutisia - minulla on tallella esimerkiksi Vietnamin sotaa ja muita ajan kuumia poliittisia kysymyksiä koskevia päivättyjä lehtileikkeitä yksitoistavuotiaasta alkaen; niiden kerääminen alkoi vuosia myöhemmin kuin lehden lukeminen.

Nykyiset lapset ovat saaneet minua paremmat lähtökohdat elämälleen: lapsiin kiinnitetään huomiota aivan eri tavalla, kehitykseen vaikuttava ravinto on terveellisempää ja koulutus parempaa kuin omassa lapsuudessani. Siten myös heidän älyllinen kehityksensä on epäilemättä vähintäänkin oman ikäluokkani tasolla - luultavasti selvästi edellä.

Tästä syystä kysymykseni kuuluukin, että miksi HS:n toimitus näyttäisi halveksivan lapsia aliarvioimalla heidän tiedonjanoaan. Miksi heille luvataan otsikossa selityksiä, mutta jutussa sellaisia ei anneta? Miksei sisältö voisi olla asiallista, vaikka esitystapa olisikin lapsille suunnattu?

Tai no, eihän HS näyttäisi aamun lehden mukaan halveksivan pelkästään lapsia. Lehden toisessa - aikuisille suunnatussa uutisessa - kerrottiin jonkinlaisesta kuluttajia koskevasta kysymystutkimuksesta. Siinä oli tutkittu mm. minkälaisiin lokeroihin kuluttajat asettuvat.

Valitettavasti jutussa mainittiin vain kaksi lokeroa, joista kumpaankaan en koe kuuluvani ja joihin oli luokiteltu yhteensä 34 prosenttia suomalaisista. Minua olisivat kiinnostaneet muutkin kuin nämä ilmeisesti eräänlaiset kuluttajien "ääriryhmät", mutta sitä HS ei katsonut tarpeelliseksi kertoa jutussaan. Miksi?

Minähän luin jutun loppuun nähdäkseni tutkimustuloksia, mutta sain ainoastaan mainintoja toimittajan kiinnostavaksi kokemista ääripäistä. Olin samalla tavalla pettynyt kuin esikoiseni alussa mainitsemassani jazz-konsertissa.

Eivät minua kiinnosta väljähtäneet toimittajan näkemykset vaan mitä erilaisimmat inhimilliset ilmiöt kaikkine vivahteineen. Näkemykseni osaan luoda itse tosiasioiden pohjalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS sondeerasi Vapaavuoren puheita
Onko lasten tekeminen itsekkyyttä - tai edes tarpeellista?
Pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten rokottamista?

torstai 8. kesäkuuta 2017

HS sondeerasi Vapaavuoren puheita

Helsingin Sanomat julkaisi Jan Vapaavuoresta (kok) kertovan uutisensa otsikolla "Uusi pormestari lupaa kansainvälisemmän Helsingin – Vapaavuoren mielestä vieraskielisten määrän kasvaminen on myönteinen ilmiö". Jutussa Vapaavuori korostaa kansainvälistymisen olevan Helsingille myönteinen ilmiö ottamalla esimerkiksi Supercellin mukanaan tuomat kansainväliset osaajat.

Vapaavuori korostaa kaupunkien välistä kilpailua ja toteaa, että "olennainen kysymys muun muassa turvallisuuden kaltaisten asioiden ohella on, kuinka virikkeellinen ja moderni kaupunki on". Tavoitteekseen Vapaavuori ilmoittaa sen, että Helsingistä syntyisi asukkaille, turisteille ja yrityksille hauska, turvallinen, viihtyisä ja sujuva kuva.

Asian vahvistaa Vapaavuoren aiempi oma kirjoitus, jossa hän korostaa samoja asioita. Suora lainaus: "suomalaisen startup –skenen vauhti on niin hyvä, että ehkä keskeisimmäksi kasvun esteeksi on muodostumassa osaamisvaje. Siksi meidän on saatava osaajia yhä enemmän myös ulkomailta. Tämä on fiksua senkin takia, että monipuolinen ja monikulttuurinen työyhteisö pystyy yleensä parempaan."

Omituiseksi jutun tekee se, että selvästikin ahkerasti työtä tekevää ja uutta osaamista maahan tuovaa väkeä sekä turvallista elinympäristöä kaipaavan pormestarin ajatusten joukkoon on kirjoitettu tekstinpätkä, jossa kerrotaan Helsingissä jo nykyisin puhuttavan entistä enemmän arabiaa, ja että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliä puhuvien arvioidaan nousevan Helsingin suurimmaksi vieraskieliseksi ryhmäksi vuoteen 2030 mennessä.

Nuo tiedot eivät ole peräisin Vapaavuorelta, eikä tekstissä tai Vapaavuoren omissa kirjoituksissa mikään viittaa siihen, että pormestari ylipäänsä tarkoittaisi ns. haasteellisia etnisiä ryhmiä puhuessaan kansainvälistymisestä.

Hän ei kannata Helsingin suurmoskeijaa, mutta ei myöskään usko burkhakieltoihin muslimien kotouttamiskeinona. Tämä ei tarkoita, etteikö Vapaavuori olisi jossain määrin kritiikitön humanitaarista maahanmuuttoa kohtaan. Mutta ei se tarkoita myöskään sitä, että hän kaipaisi sitä lisää elvyttämään Helsingin taloutta.

Vapaavuori on myös varmasti tietoinen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kieliä puhuvien heikosta työllistymisestä suomalaisilla työmarkkinoilla sekä heidän korkeista rikosluvuistaan ja jopa terrorismiriskistä. Siksi epäilen vahvasti, että lisätessään juttuunsa pätkän näistä ihmisryhmistä, HS sondeerasi Vapaavuori-uutistaan humanitaariselle maahanmuutolle myönteiseksi, mutta uuden pormestarin ajatuksia vääristäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?
Julkaisiko HS laadukasta journalismia vai vihapuhetta?
Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Turruttavaa

Kirjoitin Lontoon viimeisten iskujen jälkeen siitä, kuinka jatkuvat terrorismiuutiset turruttavat eurooppalaiset ihmiset ja tiedotusvälineet. Tästä saimme hyvän esimerkin tänään, kun esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Iltalehti tekivät pikku-uutisen poliisin Pariisin Notre Damessa ampumasta "Syyrian puolesta" vasaralla poliisin kimppuun hyökänneestä henkilöstä.

En usko, että uutinen kuohutti juuri kenenkään mieltä. Vasaramies ei saanut ketään hengiltä, joten asiassa ei kaiken viime vuosina tapahtuneen jälkeen ollut suurempaa mielenkiintoa lehdistön eikä myöskään lukijoiden kannalta.

Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että uutisointi on ollut lähes olematonta myös Ruotsin maahanmuuttaja-häiriöiden yhteydessä. Siellä tapahtuneista autojen polttamisista tai poliisin ja maahanmuuttajanuorten välisistä kahakoista on uutisoitu ainoastaan silloin, kun ne ovat olleet poikkeuksellisen laajamittaisia.

Kuitenkin esimerkiksi autoja on viime päivinä poltettu pelkästään Malmössä päivittäin. Mediamme on siis joko turtunut autopolttoihin tai vaihtoehtoisesti se haluaa salata ruotsalaisen monikulttuurin ongelmia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terrorismia ja afrikkalaisia menestystarinoita
Kehitysmaalaista menoa
Media-analyysi Narinkkatorin eilisistä laittomuuksista


tiistai 6. kesäkuuta 2017

Tutkimus paljasti uusia älykkyysgeenejä

Älykkyyden periytyminen on tunteita herättävä asia. Sitä ei kuitenkaan voi kiistää, sillä Wikipedian mukaan perinnölliset tekijät selittävät esimerkiksi kaksostutkimuksissa 40-80 prosenttia älykkyysosamäärän vaihtelusta.

Jokin aika sitten julkaistiin Nature Genetics -lehdessä lähes 80 000 ihmisen aineistoon perustuva meta-analyysi, jossa tunnistettiin yhteensä 48 älykkyyteen liittyvää geeniä. Niissä esiintyvän muuntelun perusteella tutkijat pystyivät kuitenkin selittämään vain 4,8%  ihmisten älykkyyden vaihtelusta.

Kaiken kaikkiaan tutkimus vahvisti sen, että älykkyys on samankaltainen polygeeninen ominaisuus kuin esimerkiksi ihmisten pituus. Siten on todennäköistä, että ihmisryhmien välillä vallitsee myös älykkyyteen liittyviä perinnöllisiä eroja. Niissä ei kuitenkaan ole välttämättä kyse samasta asiasta kuin Vanhasen ja Lynnin esittämässä kansojen välisissä älykkyyseroissa.

Älykkyyteen nimittäin vaikuttaa perimän lisäksi moni muukin asia. Esimerkiksi jotkin kulttuurit kannustavat jäseniään älyn kehittämiseen enemmän kuin toiset. Samoin aliravitsemus tai yksipuolinen ruoka ehkäisevät älykkyyden kehittymistä geenien sallimiin mittoihin.

Siksi Vanhasen ja Lynnin ajatus päiväntasaajan kansan älykkyysosamäärästä 60 ei tarkoita, etteikö tuon kansakunnan keskiverto asukas olisi saavuttanut korkeaa älykkyyosasmäärää, mikäli hän olisi asunut koko elämänsä vaikkapa Suomessa ja suomalaisessa kulttuurissa. Toisaalta tämä ei puolestaan tarkoita sitä, etteikö päiväntasaajan kansan alhaisesta älykkyydestä osa voisi johtua myös geeneistä.

Jos jälkimmäinen olisi totta, jäisi päiväntasaajan keskivertoasukas myös suomalaisessa kulttuurissa varttuessaan kantasuomalaisia alhaisemmalle tasolle. Tätä me emme kuitenkaan tiedä, sillä asiaa ei ole tutkittu riittävästi.

Koko älykkyyteen liittyvän vyyhdin problematiikkaa lisää tutkijoiden piirissä siihen liittyvä historiallinen painolasti yli sadan vuoden takaisine rotuteorioineen ja siihen liittyvine eugeniikka-toimineen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö älykkyyttä periytyvyyksineen ja kansojen välisine eroineen tulisi tutkia, sillä vain tutkimuksen kautta voimme saada tästäkin asiasta luotettavaa tietoa.

Samalla voisimme tehdä ennusteita siitä, kuinka eurooppalaisten kansakuntien älylliset valmiudet kehittyvät nykyisten kansainvaellusten seurauksena. Valitettavasti sekään ei ole suoraviivaista, sillä ns. heteroosivaikutuksen takia on mahdollista, että suomalaisen ja perinnöllisesti älyllisesti alemmalla tasolla olevan henkilön jälkeläisen älykkyys saattaa hyvinkin olla kumpaakin vanhempaa korkeampi.

Tämä ilo tosin loppuu käytännössä yhteen sukupolveen suotuisan geeniyhdistelmän purkautuessa heteroosi-lapsen jälkeläisissä. Siten viime kädessä kansojen periytyvän älykkyyden tason määräävät siihen vaikuttavien geenien alleelifrekvenssit - kunhan ne vain tunnettaisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älykkyyden evoluutiosta
Asuuko älykkyys eräissä maahanmuuttajissa?
HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa

Edustuksellinen demokratia perustuu siihen, että kansalaiset antavat vaaleissa valtakirjan niille ehdokkaille, joiden uskovat hoitavan yhteisiä asioita parhaiten. Yksittäisten asioiden kannalta se tarkoittaa, että he toivovat ehdokkaansa tekevän oman näkemyksensä mukaisia ratkaisuja.

2000-luvulla äänestäjien ratkaisuja helpottamaan ovat eri mediatalot julkaisseet vaalikoneita, joiden perusteella äänestäjät ovat voineet tutustua ehdokkaiden näkemyksiin mitä erilaisimmista kysymyksistä. Tämän voi nähdä vahvistaneen demokratian eli kansanvallan pohjaa, koska näin kansalaiset ovat voineet kohdistaa äänestyspäätöksensä ehdokkaan yleisen luotettavuuden lisäksi myös yksittäisten tärkeinä pitämiensä asioiden perusteella.

Vaalikoneiden myötä on tullut esiin myös demokraattisen päätöksenteon vaikeus toteuttaa vaalilupauksiaan Suomen kaltaisessa monipuoluemaassa. Hallitusta muodostettaessa jokainen puolue voi saada ohjelmaan omia tavoitteitaan, mutta joutuu vastineeksi luopumaan monista muista.

Esimerkiksi kolmen puolueen hallituksessa kahden puolueen yhteinen näkemys yleensä ohittaa kolmannen eri mieltä asiasta olevan tavoitteet. Tämän suurin osa kansalaisista luultavasti ymmärtää ja hyväksyy.

Toinen seikka liittyy muodostetun hallitusohjelman toteuttamiseen. Tämä asia on noussut vahvasti esille Perussuomalaisten puheenjohtajakilpailussa, jossa molemmat pääehdokkaat ovat nostaneet vahvasti esiin sen, että Sipilän kabinetti ei ole toteuttanut maahanmuuttopolitiikan tiukennuksia kuten on sovittu.

Tämä asia on sikäli omituinen, että pääministeri itse on puhunut paljon hallitusohjelman noudattamisesta. Tässä tilanteessa äänestäjällä on siten oikeus odottaa näin myös tapahtuvan. Se tarkoittaa käytännön tasolla esimerkiksi laittomien maassaolijoiden mielenosoituksen purkamista Helsingin keskustasta ja heidän mahdollisimman pikaista palauttamistaan kotimaihinsa. Tämä on myös kansan tahto.

Tänä aamuna luin kolmannesta - ja ehkä kaikista suurimmasta - demokratian ongelmakohdasta. Se on niin sanottu takin kääntäminen. Törkeimmin se näkyy asioissa, joissa vaaleilla valitut kansanedustajat ovat vaalikonekyselyissä vahvasti tietyn asian kannalla, mutta vallassa ollessaan käyttäytyvätkin lupaustensa vastaisesti.

Iltalehti kertoi taksilupien vapauttamisesta. Ennen vaaleja sitä vastusti 73 prosenttia valituista kansanedustajista. Uudistusta ilmoittivat vastustavansa myös kaikkien hallituspuolueiden läpi menneiden edustajien enemmistö.

Siitä huolimatta taksiliikenne vapautettiin eduskunnassa viime huhtikuussa. En tässä ota kantaa siihen, oliko päätös hyvä vai huono, mutta äänestäjille ennen vaaleja annettua tietoa se ei vastannut ja demonstroi siitä syystä edustukselliseen demokratiaan liittyvää kansanvallan vajetta.

Uskon, että juuri tämän tyyppinen äänestäjien harhauttaminen on se poliittisen takinkäännön muoto, joka syö eniten luottamusta edustukselliseen demokratiaan. Sinänsähän taksilupa-asia ei ole mitenkään ainutlaatuinen, vaan samaa on nähty esimerkiksi pakkoruotsiin liittyvässä päätöksenteossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratian ongelmista afrikkalaisen syrjähypyn valossa
Vaalikone
Pakkoruotsi ja demokratia


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Terrorismia ja afrikkalaisia menestystarinoita

Tämän aamun lehdessä oli toimitettu juttu Afganistanin uusimmasta terrori-iskusta. Sen mukaan itsemurhaterroristi tavoitteli 72 neitsyttään hautajaisissa. Isku oli suunnattu yhden afganistanispuolueen poliittisia vaikuttajia vastaan.

Afgaanien maahanmuutto muuttui iskun seurauksena epäilemättä monien suomalaistenkin mielissä aiempaa oikeutetummaksi, koska tapahtunut näyttäisi todistavan maan turvattomuuden ja kelvottomuuden elämiseen. Turvaton se epäilemättä onkin, ainakin poliittisesti aktiivisille ihmisille. Mutta juuri poliitikkosankareita sekä myös rauhan puolesta aseisiin tarttuvia urheita nuoria miehiä ja miksei naisiakin maa tarvitsisi rauhoittuakseen.

Sinänsä Afganistan ei ole lainkaan elinkelvoton paikka päätellen sen väkiluvun kasvusta noin 2,25 prosentin vuosivauhdilla. Se tarkoittaa sitä, että "elinkelvottomassa" maassa asuu ensi vuodenvaihteessa noin 700 000 ihmistä enemmän kuin viime vuodenvaihteessa. Se nyt vain ei ole mahdollista paikassa, joka on elinkelvoton.

* * *

Suomalaiset poliisit ovat keskustelleet suljetussa Facebook-ryhmässä tavalla, joka on tulkittu rasistiseksi. Aamun lehden mukaan joku on mm. kirjoittanut, etteivät afrikkalaiset menesty missään päin maailmaa ja että ”syyt lienevät sekä kulttuurisia että geneettisiä ja siten osin periytyviä yksilöstä riippumatta.”

Onhan poliisien väite varsin hämmästyttävä huomioiden afrikkalaisvaltioiden poikkeukselliset poliittis-taloudelliset näytöt sekä myös mustan enemmistön asuttaman Haitin kyvyn tarjota läntisellä pallonpuoliskolla ainutlaatuiset elinolot asukkailleen. Siten moisen väitteen tutkiminen on aivan välttämätöntä huomioiden sen, että hiukan samaan tapaan reaalitodellisuuteen liittyneiden islamista tehtyjen some-väitteiden todettiin olevan rikollisia korkeimman oikeuden 8.6.2012 antamassa tuomiossa.

* * *

Lopuksi pari sanaa tämän aamun terrori-uutisesta. Sen mukaan Lontoossa on tehty kaksi pienimuotoista iskua, joiden seurauksena kolme ihmistä on päässyt 72 neitsyen pariin. Se tekee yhteensä 216 neitsyttä.

Tosiasia on, että Eurooppaa ravistelevien jatkuvien terrori-iskujen sarja turruttaa. Se tarkoittaa, ettei niillä ole enää merkitystä keskustelussa maahanmuutosta: hyvän esimerkin tarjosi aamun lehdessä ollut mielipidekirjoitus, jossa pari sosiaalialalla toimivaa naista vaati "paperittomuuden" ongelmaa tarkasteltavaksi ennen kaikkea turvan­paikanhakijoiden ihmisarvon, perus- ja ihmisoikeuksien sekä kaikkien turvallisuuden takaamisen näkökulmasta.

Sosiaalialan naiset eivät kirjoituksensa perusteella tunne asiaan ehdotettua ratkaisua. Tarkalleen ottaen tässä lähes vuoden takaisessa kirjoituksessani ehdotin, että kielteisen päätöksen saaneille maahanpyrkijöille olisi perustettava turvapaikka, jossa heidän ei tarvitsisi pelätä eikä lähteä pois vasten tahtoaan.

Ihmisarvoa sellaisessa kohentaisi oman ammattitaidon hyödyntäminen elatuksen hankkimisessa, jolloin mieltä ei nakertaisi huonommuuden tunne siksi, että joutuu elämään toisten elättinä. Turvallisuutta puolestaan vahvistaisi se, etteivät turvapaikassa olijat joutuisi suomalaisen rasismin kohteeksi. Toisaalta heidän joukossaan väistämättä oleva rikollinen aines ei pääsisi uhkaamaan kantaväestöön kuuluvia.

Tarjoan siis edelleen turvapaikka-ratkaisua hyödynnettäväksi Suomessa, jotta kotimaamme ei joutuisi parinkymmenen vuoden kuluttua samankaltaiseen terrori-iskujen kierteeseen kuin monet muut Euroopan maat ovat joutuneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Manchesterin tapaus ja suomalaiset muslimimaahanmuuttajat
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Nyky-egyptiläiset ovat muinaisten egyptiläisten ja mustien afrikkalaisten hybridejä

Muinaiset egyptiläiset loivat yhden loistavimmista luvuista ihmiskunnan historiassa. Sen sijaan nyky-Egyptistä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa samaa. Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea uusi tutkimus, joka julkaistiin äskettäin Nature Communications -lehdessä.

Tutkimuksessa oli onnistuttu määrittämään vanhoista muumioista DNA-sekvenssejä, jotka paljastivat historiaa tehneet egyptiläiset Levantin alueen asukkaiden geneettisiksi lähisukulaisiksi - siis alueen, jolla sijaisevat nykyinen Israel, Jordania, Libanon ja suurin osa Syyriasta.

Tutkijoilla oli käytettävissään muumioita 1300 vuoden ajalta, ja niiden analyysi paljasti, ettei väestössä sinä aikana tapahtunut juurikaan geneettisiä muutoksia huolimatta monenlaisista historiallisista tapahtumista. Sen sijaan vertailu nykyisiin egyptiläisiin paljasti, että maahan on virrannut joskus muumioiden jälkeen runsaasti geenejä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.

Nykyiset egyptiläiset ovat geenivirran seurauksena noin 15-20 prosenttisesti afrikkalaisia ja vain 80-85 prosenttisesti muinaisten egyptiläisten jälkeläisiä. He ovat varsin erilaista väestöä kuin muinaisten faaraoiden alamaiset.

Se, miten väestön muutos näkyy nykyisen Egyptin jokapäiväisessä elämässä on vielä tutkimatta. Samoin tietenkin se, mikä asia johtuu geeneistä ja mikä kulttuurista. Onhan vaikea kuvitella, että geenit virtaisivat ilman kulttuuria tai päinvastoin.

Joka tapauksessa muinaisten egyptiläisten geneettisen alkuperän paljastaneet modernit tutkimusmenetelmät tulevat tarjoamaan meille tiedonnälkäisille yhä mielenkiintoisempia näkemiä menneisyyteen. Ja ehkä valaisevat hiukan myös tulevaisuutta näinä nykyaikaisten kansainvaellusten aikoina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä ympärileikkaukseen kuollut egyptiläistyttö kertoo?
Veret seisauttava raiskausuutinen Egyptistä
Suomalaisten alkuperästä

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Turkistalous vakavan paikan edessä

Eilisen uutisen mukaan Evira löysi viime vuoden eläintilojen tarkastuksissa runsaasti epäkohtia. Eniten niitä löytyi turkistarhoilta, joista peräti 66 prosenttia toimi puutteellisesti. 

Eviran asiantuntijan mukaan "asialle pitäisi tehdä jotakin. Pallo on elinkeinolla ja eläimiä pitävillä henkilöillä".

Eviran löydös on hämmästyttävä ottaen huomioon sen negatiivisen julkisuuden, joka on kohdistunut Suomen turkisalaan jo vuosien ajan. Onkin syytä kysyä, että haluavatko turkistarhaajat ihan oikeasti elinkeinonsa tulevan Suomessa kielletyksi?

Jos näin käy - ja varmasti käy, mikäli suurin osa tarhaajista viis veisaa lainsäädännöstä - se olisi harmillista. Onhan turkistalous metsätalouden lisäksi ainoa maaseudun perinteinen elinkeino, joka kannattaa ilman veronmaksajien rahallista tukea

Turkistarhauksen katoamisen seurauksena maaseudun elinvoimaisuus vähenisi ja samalla Suomen vientiin syntyisi Venäjäboikotoinnin aikana kymmenien miljoonien ja normaaliaikoina satojen miljoonien eurojen aukko. Niiden paikkaaminen ei ainakaan lyhyellä aikavälillä olisi mahdollista.

Siitä syystä on syytä toivoa, että turkisala ryhdistäytyisi ja ryhtyisi itse valvomaan omaa toimintaansa. Ehkäpä turkisten välittäjäfirmat voisivat luoda oman laadunvalvontajärjestelmän, jonka moitteeton noudattaminen olisi edellytys kunkin tarhaajan turkisten pääsylle vakiintuneille markkinoille? 

Tämä olisi perusteltua elinkeinon tulevaisuuden varmistamisen takia. Samalla myös turkiseläinten hyvinvointi kohenisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:




torstai 1. kesäkuuta 2017

Helsingin Sanomat leimasi syyttömiä maahanmuuttaja-yrittäjiä

Helsingin Sanomat teki jutun veropetoksesta kiinni jääneestä pizzeriayrittäjästä, joka oli julkisuudessa puolustanut halpoja pizzoja. Mies oli kiertänyt veroja 37 000 euron arvosta ja sai siitä ehdollisen vankeustuomion.

Jutusta ei selvinnyt minkälaisesta yrittäjästä tuomitussa oli kyse. Aika montaa se kuitenkin todennäköisesti kiinnostaa ja internet tarjoaa jokaiselle nettiyhteyden omistavalle mahdollisuuden selvittää asiaa.

Pikainen google-haku sanoilla "viiden euron pizza kannattava" tuotti ensimmäiseksi löydökseksi jutun, jossa kerrottiin Helsingissä Pitäjänmäen Pizzapalvelua pyörittävän Gökhan Karan yrityksen pizzojen maksaneen "vielä muutama kuukausi sitten viisi euroa". Hänen mukaansa Pitäjänmäen Pizzapalvelussa kaikki hoidetaan lakien mukaan.

Toinen haulla esiin tullut juttu oli Radio Aallon kadonnut ohjelma, jonka esittelyteksti on jäljellä: "Hämeenlinnassa Don Sergio nimisessä pizzeriassa myydään lounasaikaan pizzoja 5 eurolla. Mitä mieltä omistaja Ramadani Abdulsamen on viime päivien pizzakohusta? Onko alle 6 euron pizzan myyminen kannattavaa? Miten on mahdollista myydä pizzaa noin halvalla?"

Kolmas löydös kertoi, että "ravintola Ida myy pitsoja joka päivä 3,90 euron tarjoushintaan. Ravintoloitsijan mukaan syynä on se, että alueella asuu paljon pienituloisia opiskelijoita." Hänen mukaansa pizzan tekeminen maksaa kaksi euroa. Ravintoloitsijan nimeä tai ulkonäköä ei jutussa kerrottu.

Ensimmäiseltä hakusivulta löytyi vielä neljäskin juttu, jonka mukaan "Tamperelaisen Etelän Kebab Pizzerian yrittäjä Helmi Fatih myy lounasaikaan pizzaa 6,80 eurolla ja vielä salaatteineen ja juomineen". Yrittäjän mukaan hänen pizzeriansa erittäin tarkka kirjanpito osoittaa että yritys on kannattava, sen liikevaihto oli viime vuonna 660 000 euroa ja yritys maksoi viimeksi kuluneen kuukauden aikana 30 000 euroa veroja.

Palatakseni tämän viestin inspiroineeseen Helsingin Sanomien juttuun. Oleellista siinä on se, ettei lukijalle kerrottu kuka oli veropetoksesta kiinni jäänyt pizzeriayrittäjä. 

Näin toimimalla lehti tuli luoneeksi harmaan talouden skisman kolmeen nimestä päätelleen maahanmuuttajataustaiseen yrittäjään sekä yhteen nimeltä mainittuun ravintolaan, jonka omistajasta ei kerrottu mitään. Heistä enintään yksi voi olla jutussa puheena ollut veronkiertäjä, eikä välttämättä kukaan.

Kysymykseni Helsingin Sanomien toimitukselle kuuluu: onko lehden tarkoituksena mustamaalata syyttömiä yrittäjiä vai rehellisiä maahanmuuttajia? Vai mistä tässä hiljaisuudessa on oikein kysymys? Vastuullisesta journalismistako?

Oppi lehdelle lienee siinä, että vaikenemalla rikollisista ei saavuteta mitään hyvää. Sen sijaan vaarana on, että lukijat vetävät vaikenemisesta omia johtopäätöksiään, jotka syyllistävät aiheettomasti rehellisiä ihmisiä tai kokonaisia ihmisryhmiä. Siksi hyvään journalismiin pitäisi aina kuulua kaikkien keskeisten tosiasioiden kertominen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Mitä VATT:in vuokratukitutkimus osoitti ja mitä ei?

Eilen julkaistiin vuoratukiin liittyvä tutkimustulos,  jonka media otsikoi yleisesti tarkoittavan, ettei vuokratuki nostaisi vuokria tai ainakin vaikutus olisi luultua vähäisempää. Tässä esimerkkejä: Yllättävä tutkimustulos: avokätinen asumistuki ei nostakaan vuokriaTuore tutkimus murskasi myytin? - "Asumistuki vaikuttaa vuokriin luultua vähemmän"VATT ei tunnista kytkyä vuokrien ja asumistukien välillä ja VATT kumoaa sitkeän väitteen: Asumistuki ei vaikuta vuokriin.

Sylttytehdas eli itse tutkimuksen tekijä eli Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT otsikoi tiedotteensa näin: Asumistuki vaikuttaa vuokriin luultua vähemmän. Mutta miten asia oli oikeasti?

Se selviää VATT:in tiedotteesta. Sieltä löytyi seuraavat tekstinpätkät, jotka kertovat mitä tutkimuksessa löytyi ja mitä ei.

"Tutkimuksen mukaan vuokrat eivät ole korkeampia asunnoissa, joihin maksetaan avokätisemmin asumistukea... Tulokset eivät kuitenkaan kerro esimerkiksi siitä, nostaako asumistukijärjestelmä sinänsä yleistä vuokratasoa."

Niinpä niin. Ainakaan itse en ole koskaan kuvitellutkaan, että tukitoimista seuraisi samalla markkina-alueella tuettujen asuntojen korkeampaa hintaa suhteessa omalla rahalla maksettaviin asuntoihin. Vuokraajahan vuokraa asuntonsa eniten maksavalle riippumatta tämän tulolähteestä.

Sen sijaan on selvää, että tuet ovat nostaneet potentiaalisten vuokralaisten maksukyvyttömimmän osan maksukykyä. Siten he ovat vuokramarkkinoilla kyenneet kilpailemaan tasapäisemmin vuokransa kokonaan itse maksavien kanssa.

Se taas johtaa väistämättä vuokrahaitarin alapään hintojen nousuun. Ja kuten edellä jo tuli todettua, täysin riippumatta siitä, onko nuo asunnot vuokrattu tukien avulla tai ilman. Tämä tarkoittaa, että erityisesti vähävaraisimpien tukijärjestelmien ulkopuolella olevien vuokrat ovat kalliimpia kuin ne ilman vuokratukia olisivat.

Vuokratuki siis epäilemättä nostaa keskimääräisiä vuokria, mutta ei VATT:in tutkimuslogiikan mukaan vuokrattujen asuntojen välillä, vaan ainoastaan ja nimenomaisesti niiden alapäästä. Nyt uutisoitu tutkimusasetelma puolestaan oli sellainen, ettei se olisi edes teoriassa voinut tunnistaa tukien tosiasiallista vaikutusta vuokratasoihin. Näin ollen VATT:in tutkimus ei osoittanut, etteivätkö vuokratuet valuisi vuokranantajien taskuihin, kuten ne edelle kirjoittamani perusteella mitä todennäköisimmin tekevät.

Vuokralaisten kannalta vuokratuilla on kuitenkin se hyvä puoli, että halvimpien vuokrien nousu saattaa innoittaa ihmisiä vuokraamaan enemmän asuntoja, jolloin vuokra-asuntotarjonta saattaa niiden seurauksena olla suurempi kuin se olisi vapaan kilpailun tilanteessa. Tästä ei kuitenkaan liene olemassa tutkimusnäyttöä.

Median - ja miksei VATT:in tiedotteenkin - kannalta on mielenkiintoista nähdä, että tutkimuksen uutisoinnin otsikointi oli lievästikin sanottuna harhaanjohtavaa. Näin siitä huolimatta, että lehdistön tekemistä jutuista löytyi myös tieto siitä, ettei tutkimuksesta voi vetää johtopäätöstä tukien vaikutuksista yleiseen vuokratasoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Asumistukileikkurin vaikutuksista
Itsestäänselvyyksiä
Ratkaisuehdotus Helsingin asuntopulaan ja maaseudun näivettymiseen

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!